United States or Georgia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se tullee siitä, ett'eiwät he tunne siwistyneiden ihmisien tapoja. En ole hetikään kyläratin weroinen, enkä aiokaan tulla semmoiseksi. Tämän johdosta pyydän että säästätte turhan surunne ja huolenne parempia tosi=asioita warten! sillä minä olen jo siksi itsenäisellä ja miehisellä kannalla että osaan kyllä elämäni juoksun ohjata."
Murhe on waikea yksin kantaa, sentähden ilmoittakaa surunne minulle, niin koetamme sen panna kahtia, ja niin kannamme raskasta taakkaanne yhdessä tämänkään lyhyen ajan, joka on sallittu meidän yhdessä olla", sanoin tuolle murtuneelle miehelle sääliwästi, katsoen häntä osaaottawasti silmiin ja pitäen häntä hellästi kädestä kiinni.
Voisiko mikään suru painaa teidän mieltänne kauemmin kuin teidän surunne olisi tehnyt, jos olisitte päässyt toivonne perille, jos olisitte pakoittaneet tahi peloittaneet vaimon rupeamaan teidän kumppaniksenne kuolemaan asti te rakastaen häntä, hän kiroen teitä; teitä yöt päivät olisi vaivannut se ajatus, että juuri teidän rakkautenne oli syynä hänen onnettomuuteensa, joka kiusaa teitä niinkuin kummitus tästä surusta minä olen teidät pelastanut.
Lääkäri antoi tietoa läsnäolostaan sanoilla: Herra kartanon-haltija...! Suokaa anteeksi: Jansen! oikaisi tämä. Herra Jansen; minä en olisi jäänyt istumaan jos en olisi katsonut velvollisuudekseni astua teidän ja teidän surunne väliin, puhumaan totisesti teidän kanssanne siitä pienestä olennosta, joka teillä nyt on talossa ja jota minusta näytätte...
Epäilemättä tuottavat tällaiset katkerat huvit hyveelle ja rakkaudelle suloista nautintoa. Mutta Virginiaa ei enää ole, ja teille on jäänyt vain ne, joita hän teitä lähinnä enimmän rakasti, nimittäin äitinne ja hänen äitinsä, jotka hillitön surunne pian vie hautaan. Pitäkää siis onnenanne, että saatte olla heille aina avuksi, niinkuin rakas vainajakin oli.
Minä en koskaan uskaltaisi pyytää teitä vaimokseni. TOINI. Surunne liikuttaa minua. HEIKKI. Armahin, suloisin, neiti Sidensnöre! Uskallanko päättää sanoistanne, että te, ei, se on liian rohkea ajatus! TOINI. Jalo nuorukainen, olkaa hyvässä toivossa, minä tiedän keinon, millä tuo este saadaan poistetuksi. HEIKKI. Te tiedätte?
Surunne kuollut Edward hautaan vieköön, Elävä Edward ilon teille tuokoon. GLOSTER. Rohkeutta, sisko! Syytä meill' on kaikin Tään kirkkaan tähden sammumista surra, Mut tuskaans' ei voi kenkään itkull' auttaa. Anteeksi, äiti; armollinen rouva, En nähnyt teitä. Nöyrään polvill' anon Nyt siunaustanne. HERTTUATAR. Siunatkoon sua Herra!
Kun Tasma ei enempää puhunut, kysyi hän: Mitä tahdotte? Kun kuulin teidän suuren surunne, ja että teidät oli suljettu linnaan, halusin nähdä teitä vielä kerran. Onko mieleenne, että löydätte minut täältä? Ehkä luulette, että Jumala on minua vielä liian vähän koetellut? Paljon on muuttunut siitä ajasta, jolloin viimeksi tapasimme toisiamme. Mitä ennen ajattelin, sitä en ajattele enään.
ROSSE. Soturivelan poikanne jo maksoi; Niin kauan eli, että mieheks' ehti. Mut tuskin sen hän urhoudellaan näytti, Pysyen vääjäämättä paikallansa, Kun kuoli niinkuin mies. SIWARD. Hän siis on kuollut? ROSSE. Niin on, ja tantereelta korjattu. Surunne mittan' arvo älköön olko. Loputon on se silloin. SIWARD. Haavat hällä Oliko etupuolia? ROSSE. Otsass' aivan. SIWARD. Hyv' on!
Selma huokasi syvästi ja sanoi: "minä olen niin onnetoin!" "Julkaiskaat minulle surunne!" sanoi Alberti vilkkaasti; "käyköön kuinka hyvänänsä, minua hyljättäköön; mutta tahdon kuitenkin tehdä kaikki, kun voimassani on, poistaakseni huolenne." "Se on mahdotointa!" "Minä vannon en käyttää väärin luottamustanne! Millä teitä ilahuttaisin?" "Lähtekäät huomenna, mitäkään kanssani puhumatta."