United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rakennus pyhä, muuttuneena siten, ulotti päitä itsestään: yks kasvoi kuhunkin kulmaan, kolme vehmarohon. Kuin härjänsarvet oli jälkimmäiset, mut muiden otsass' oli vain yks sarvi; ei moista hirviötä nähty koskaan. Niin varmana kuin linna kukkulalla sen päällä istui portto häpeemätön, kuin silmät oli joka suuntaan alttiit.
ROSSE. Soturivelan poikanne jo maksoi; Niin kauan eli, että mieheks' ehti. Mut tuskin sen hän urhoudellaan näytti, Pysyen vääjäämättä paikallansa, Kun kuoli niinkuin mies. SIWARD. Hän siis on kuollut? ROSSE. Niin on, ja tantereelta korjattu. Surunne mittan' arvo älköön olko. Loputon on se silloin. SIWARD. Haavat hällä Oliko etupuolia? ROSSE. Otsass' aivan. SIWARD. Hyv' on!
Rakennus pyhä, muuttuneena siten, ulotti päitä itsestään: yks kasvoi kuhunkin kulmaan, kolme vehmarohon. Kuin härjänsarvet oli jälkimmäiset, mut muiden otsass' oli vain yks sarvi; ei moista hirviötä nähty koskaan. Niin varmana kuin linna kukkulalla sen päällä istui portto häpeemätön, kuin silmät oli joka suuntaan alttiit.
SEBASTIAN. Henki olen, Mut verhottuna samaan ruumiin muotoon, Mik' äidin kohdusta jo oli mulla. Kaikk' yhteen käy; jos oisitte vain nainen, Valaisin kyyneleeni poskillenne, Sanoen: terve, veteen kuollut Viola! VIOLA. Mun isälläni otsass' oli luomi. SEBASTIAN. Niin minunkin. VIOLA. Ja kuoli päivälleen, Kun Vielä täytti kolmetoista vuotta. SEBASTIAN. Ah! Sielussani tämä muisto elää.