United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Se on ainoa ero ihmisten välillä." "Ei, ystäväni! Tuo on väkevien intohimojen aiheuttamaa viisastelua. "Korkeinta on tavoitella hyvää hyvin keinoin. "Tuohon korkeimpaan on Prokopius liian pieni, tämä aika liian heikko. "Mutta pyrkikäämme edes huonoilla keinoilla hyvään. "Voi minua, jos kerran erehdyn sinun suhteesi. "Minä luotan miekan sankariin Belisariukseen ja hengen sankariin Cethegukseen.
Jos olemme suoria suomalaisia, niin tunnustakaamme suoraan mikä meiltä puuttuu ja pyrkikäämme tarkoituksen mukaisesti puutteitamme ja vikojamme poistamaan. Köyhät ulkomuodot eivät todista muuta kuin heikkoa sisällystä. Mutta kun kansallinen sivistys-elämä meilläkin voimistuu, puhkeaa se terveihin ja voimakkaihin muotoihin myöskin kaikessa ulkoelämässä.
Emmehän vaadi, että esim. kynnet sormistamme pois kiskottaisiin, vaikka tiedämme, että hyvin monet käyttävät pitkiä kynsiä. Oikeampi kuin luontoa hävittää on luontoa kesyttää. Pyrkikäämme luonnettamme kehittämään ihmis-ihanteitten eikä peto-ihanteitten mukaan, niin opimme sekä kynsiä että hampaita ihmisittäin käyttämään.
Moiset hetket kaihomielen Heittäkäämme unholaan! Vangitsee ne suun ja kielen. Pyrkikäämme ainiaan Olla onnen lapset oivat, Kosk' on meillä kunnon hoivat! Oi, kuin muistuu Suomen kansa Rakkahalta mielehen! Sehän antoi tavaransa. Saakka henkeen, verehen Puoltakaamme kunniaansa, Kohotellen mainettansa! Maita raastaa myrsky suuri, Kansa etsii varjoa, Silloin meill' on kivimuuri Suojana ja Jumala.
Kaksi nuorta ystävää kornetilla oli, joille aina määrätystä tunnus-sanasta ovi avattiin. Jalon kolmikon muodostivat nämät nuorukaiset. Heidän mielilauseensa sekä sodan että rauhan aikana oli: pyrkikäämme eteenpäin! Emilia ja Algernon matkustivat huhtikuun alkupuolella Blekingeen. Siellä eli eräässä suuressa kartanossa Emilian vanha kummi-täti.
Soittokalun ihmeellisen kirkkaat, heleät äänet sointuivat juuri hänen ääneensä. Väkijoukko kuunteli äänettömänä, kuu hän lauloi: Asuntohon uudempaan, Kotohomme valoisaan Aina pyrkikäämme, Pyhä Henki avun suo, Jeesus johtaa Luojan luo; Häntä kiittäkäämme.
Mailmalliset katoovat, Vaan ei taivaan tavarat. Siellä ilo, autuus on Täydellinen, loputon. Rientäkäämme! muutoin jäämme; Sinne, sinne pyrkikäämme Siihen iloon asumaan, Joka taivaass' annetaan! Mailmalliset katoovat, Vaan ei taivaan tavarat. Ei rakkaus koskaan väsy.
Olkaamme vaan kestäväiset, Pyrkikäämme edespäin, Niinkuin maamies tyytyväisnä Hyörii, häärii, puuhailee, Kunnes vuosi täysinäisnä Taaskin hänet palkitsee. Tääll' on työstään rientäneitä Kumppaneita koolla nyt: Onkos toivot pettyneitä? Milt' on alku näyttänyt? Näämmehän kuin ilo loistaa Kunkin heidän silmistä, Sepä myöskin huolet poistaa Alkavaisten syämistä.
Kerjäten täytyy meidän hakea ruokamme, väsyksissä olen myös, aivan uupumaisillani, ja ilma näkyy tulevan aina pahemmaksi.» »Niin tulee. Katsokaa, äiti, tuolla jo sataa.» Samassa ennätti heidät kova raesade, joka vähän ajan päästä muuttui vedeksi. Läpimärkinä he joutuivat viimein kankaalta pois, ja Leena sanoi: »Tuolla näkyy kartano, pyrkikäämme sinne.