United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kun kerran kevät tulisi, Suvi luonnon lämmittäisi, Saisi Suomikin sulonsa, Isänmaammekin ilonsa, Luonto loisi laulurinnat, Luonto laulajat tekisi. Suomen kieli, Suomen mieli Loisi soittoja somia, Jotka kauvas kaikuisivat Oman Suomemme sulona, Ilona, imantehena. Syntyi 9/12 1817 Ylivieskassa; tuli ylioppilaaksi 1838 ja vihittiin papiksi 1842.

No mitä koulusta kurisen, Mitä kielistä kitisen, Opistani ollenkana! Onhan meillä oma kieli, Oma Suomemme sorea, Oman äitin antamainen, Oman isän istuttama. Täll' on itsellä iloa, Täll' on itsellä simoa, Täll' on mettä ja makeutta Kylliksi joka kylälle, Joka talon tarpeheksi.

Tääll' äidin lempi onnea suopi ja kevään hempi kukkia luopi, tääll' ilo mielellä, henkien rauhaa me katsomme kuink' elon myrskyt pauhaa, Tääll' olkohon onnemme, Suomemme maa, joka laihoin kultaisin kangastaa, min järvissä lempemme päilyy kuin aurinko, astuva aalloistaan. KOLMAS N

Kun pääsevi päiväksi nouseva koi, Niin nähdähän, kuullahan Karjalan maine; Ja silloinpa Wäinölän kantelo soi, Kuin ennen ja silloinpa laulujen laine Taas virtana vierevi halk' isän-maan Sit' yhtyvi maailma kuuntelemaan, Näin kuuluksi käy koko Suomemme maine. Kova pää.

Kaiju, kaiju kanteloinen, Virttä paha vierettele, Ettei loppuisi peräti Soitto Suomemme saloilta, Laulun kaiku Karjalasta! Väinö soittaa. Väinö kulta halmeillansa Helkyttävi kanneltansa, Veden neidot herkeävät Leikistänsä niin; Metsän neidot piiloissansa Herää sammalvuoteiltansa, Kumma soitto kaijullansa Tunki unelmiin.

He eivät olleet mitään äveriämpää sukua kuin moni muukaan meistä, vaan yhtä hyvin oli Luoja heidän osakseen sallinut niin jalon ja ylevän kohtalon, että kelpasivat rakkaan, kalliin Suomemme puolesta uhriksi tässä kristinuskon puolustajien verisessä leikissä.

Oi, Luojan laupeus on loputon Ja rakkaus vailla on rantaa! Kuin taivas sees, meret siniset! Kuin meidät, kalpeat kukkaset, Maa kaunis, vehreä kantaa! Maa laaja vehryt ja vapaa on, Vaikk' kyllä pakkoa kohtaa, Ja köyhä Suomemme, kullaton, Se suurna, sulona hohtaa; Tääll' laulu ilosta säihkyy niin, Vaan haikeutt' utuista unelmiin Myös kevään kerkeys johtaa