United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillä läimähytti vaan eestä maan ja kuninkaan, niinkuin tammi vankkumatta, leikistänsä uupumatta. Tapella hän kyllä tais, huoli viis, ken voiton sais, innon vaan pyys' saada voimaan, siihen ruoska valmis soimaan. Kiireesen ei Suomen mies ole luotu, sen hän ties; miehuutt' ei, vaan tapaa moitti, vauhtia siis auttaa koitti.
"Veli kulta", vastasi kuningas, "se ei ole ystävällistä tekoa, kun sinä Rothsayn ajattelemattomuutta vielä enemmän saatat huomioon hänen ajattomasta leikistänsä puhetta jatkamalla. Tiedämmehän me, ettei Vuorelais-clan'it ymmärrä meidän ritaritapojamme eivätkä semmoisen taistelun menoja ja sääntöjä, jommoista meidän tapamme vaatii".
Ja nyt täti kantaa kultamurunsa tuonne kiikkumaan.» Hän nosti tyttösen syliinsä, ja kilpaa juostiin puutarhan toiseen laitaan suuren kiikun luokse. Tämä kohtaus ei ollut katsojaa vailla. Huoneensa ikkunasta oli Heikki koko ajan seurannut leikkiä puutarhassa. Hän ei voinut irroittaa katsettaan Eevistä ja hänen herttaisesta leikistänsä.
Teräs, ruuti, lyijy saa Olla joukon huolena, Se, se lauloi, hänpä soitti, Ruoska kädessänsä voitti. Sitä heilutti hän vaan Eestä maan ja kuninkaan. Niinkun tammi vankkumatta, Leikistänsä uupumatta. Tapella hän kyllä tais, Huoli ei ken voiton sais, Taiston vaan pyys saada voimaan, Ruosk' olj siihen valmis soimaan.
Kaiju, kaiju kanteloinen, Virttä paha vierettele, Ettei loppuisi peräti Soitto Suomemme saloilta, Laulun kaiku Karjalasta! Väinö soittaa. Väinö kulta halmeillansa Helkyttävi kanneltansa, Veden neidot herkeävät Leikistänsä niin; Metsän neidot piiloissansa Herää sammalvuoteiltansa, Kumma soitto kaijullansa Tunki unelmiin.
Hänen sydämensä tykytti sentähden ankarasti, ja heleä punastus, kentiesi silmänräpäyksellisen katumuksen tuottama hänen kaksinkertaisesta rakkauden leikistänsä, levitti purppurahohteensa hänen ehdottomasti viehättäville kasvoillensa. Rinta aaltoili, ja hänen vapiseva kätensä saattoi ainoastaan vaivaloisesti neulaa käyttää. Mutta jos Mari oli liikutettu, niin kyllä oli Knutsonikin.
Muutaman kerran yskittyänsä rupesi vieras laulamaan laulua, joka oli rouvasta niin suloista ja ihanaa, että pudotti runsaita kyyneliä ja teki hänet niin hellämieliseksi että, kuin miehensä samassa tuli sisään, lankesi hän hänen kaulaansa pyytäen anteeksi sitä että suuttui hänen leikistänsä. "Soma ääni on sisarella", sanoi iloinen aviomies laulajalle.