United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
MAUNU TAVAST: Kenties... Mutta siihen täytyy paljon muuttua, paljon murtua, särkyä monta utuista unelmaa ja mennä raunioiksi monta uljasta pilvilinnaa, joiden tornit nyt taivaanrannalta muka jumalallisina totuuksina kimmeltävät... Kenties on kerran kaikkisovittava kauneus heittävä huntunsa niiden yli, jotka ovat tohtineet häntä totuudessa lähestyä, ja kantava heidät maan tomusta sinne, missä päättyy hyvä ja paha, rikos ja rangaistus... (
Kaihopilvet, kyynelten utuiset uhrit, korkeammalle kohosi kuin vihan vihuriaallot, tai hymy hyvän sydämen; nousi taitse taivon kaaren, otavaisen olkapäitse, sylihinsä immen sulki, kaulasi Kapehen nuoren, kuiski kummia sanoja, ulpujen utuista kieltä, kertoi kaihoja kevähän, umppujen unelmamieltä, lemmen nuoren nautinnoita, luonnon luomisen lumoa.
Sanat tulla värähtivät sydämen syvimmästä. Erkki oli kuin lumottu. Laulu oli sopivin selitys kauneudelle, jota hän juuri oli ihaillut. Semmoistahan oli Suomen laulu ja Suomen luonto, semmoista ilo täällä elämän kevätpäivinäkin. Surunsekaisuutta oli siinä paljon, tuota »haikeutta utuista», jota unelmiin aina »kevään kerkeys johtaa.»
Hän kuvasi kankaalle amerikkalaisia maisemia hienon, ranskalaisen taiteilijaluonteen käsityksellä, kesämaisemia, syksyisiä, väririkkaita tunnelmakuvia, lumisen talven uinailevaa, utuista hienoutta. Joka ei minua usko, kysyköön Morvillierin vaatimatonta atelieeria Maldenissa, nuolenampuman päässä Bostonista.
Lahden suussa aukeavat näkyviin etäiset maisemat: niistä ei erota kesäisissä autereissa mitään yksityiskohtia eikä värejä, kaikki on epämääräistä, utuista ja sinertävää ... ikäänkuin unta. Aurinko lämpenee yhä. Pilvet heijastuvat ulapan syvään ja suureen veteen monivärisinä. Muttinen soutaa, jos sattuu viitsimään, hikoillen ja hiljaa... Kas vettä!
Puhtainta suomen kieltä hienointa, utuista, lämmintä kotikieltä! Ikisuomalaista, oman hengen kieltä! Suomea se käkikin kukkuu hongan latvassa, sanoi Pekka. Kevätkäki!
Syvän kaipauksen osoite väikkyi hänen kulmissaan, ja pari utuista kyyneltä näkyi herahtavan hänen silmäripsilleen. "Heleena!" sanoi hän, ja hänen sitä ennen jyrkästi jyrisevässä, raikkaassa äänessään tuntui nyt syvältä lähtevä vapistus; sen komentava laatu oli kun ihmeen kautta muuttunut rukoilevaiseksi; oli kuin tuo kivikova rinta olis ollut täytetty jollakin mahtavasti sulaavalla tunteella.
Kaunoista venossa kaksi; toinen sulho suuri, toinen morsian totinen. Soutelevat, joutelevat. Neiti vieno virkkaa: »Minne matka morsiamen?» Syttyvi urohon silmä: »Katso kaikkianne, nää etkö utuista nientä?» Luo silmän selälle neiti: »Kuin kuparilanka hämärästä häämöttävi.» Soutelevat, joutelevat. Mies väkevä virkkaa: »Etkö jo enempi nähne?»
Saman luonnon-tuoreuden ja yksinkertaistuttavan tyylittelyn voimme me katsoa myöskin Margaretassa yhtyneen. Ivalon aseman suomenkielisessä kirjallisuudessa määrää toiselta puolen Aho, toiselta puolen Järnefelt. Hänellä ei ole Ahon uneksivaa, utuista mielikuvitusta, yhtä vähän kuin Järnefeltin syvällistä sielun-erittelyä.
Oi, Luojan laupeus on loputon Ja rakkaus vailla on rantaa! Kuin taivas sees, meret siniset! Kuin meidät, kalpeat kukkaset, Maa kaunis, vehreä kantaa! Maa laaja vehryt ja vapaa on, Vaikk' kyllä pakkoa kohtaa, Ja köyhä Suomemme, kullaton, Se suurna, sulona hohtaa; Tääll' laulu ilosta säihkyy niin, Vaan haikeutt' utuista unelmiin Myös kevään kerkeys johtaa.»