Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Pitkän kotvan lämmitteli taasen multaa harmajata, suurta metsää, kylkeä kovan granitikallion. Niinkuin kuului käsky ylähältä, niin on taasen yhtä rakkahasti roiston ja hurskaan peltoa vaalinut. Pieni yrtti, koppiainen maassa ei oo unohdettu. Kaikki saakoot elää ja kiittää elämän antajaa. Tuli lokakuun utuiset päivät ja tihusatehet.
Kaihopilvet, kyynelten utuiset uhrit, korkeammalle kohosi kuin vihan vihuriaallot, tai hymy hyvän sydämen; nousi taitse taivon kaaren, otavaisen olkapäitse, sylihinsä immen sulki, kaulasi Kapehen nuoren, kuiski kummia sanoja, ulpujen utuista kieltä, kertoi kaihoja kevähän, umppujen unelmamieltä, lemmen nuoren nautinnoita, luonnon luomisen lumoa.
Minäpä sen sain tietää en huoli sanoa kuinka ja nyt kerron sen sinulle. Hänellä oli pieni omituinen kammio, suloinen, kuin pienen linnun pesä. Siinä eleli hän armahat päivänsä, siinä vietteli utuiset yönsä.
Tuo vanha ajatus, yhdistää Saimaan vedet mereen, ajatus, jota jo pari vuosikymmentä Savonlinnan perustamisen jälkeen oli herännyt ja sitten aina tuon-tuostakin tullut esiin , se nyt virkosi uudella voimalla. Savonmaalle koitti uusi edistyksen aikakausi. Se aikakausi on nykyinen aikamme, "meidän aika". Muinaisuuden utuiset kuvat ovat nyt kulkeneet silmäimme editse.
Rypäleet väikkyy! Kohta jo paisuin suihkuin ne raisuin tynnyrit täyttää: virtoina kuohuin, helmeily viinein lailla rubiinein säihkyvän näyttää. Utuiset sarjat, taas alas häilyin, laajoiksi lukee, järviä luoden; kunnaiden harjat, saarina päilyin, esiin jo aukee, riemua tuoden. Aurinko seijas hetken jo hohti: henget ne leijas pielille pilvein; leikkivin ilvein vaipuen vuoroin saaria kohti.
Mutta kun vanhan Hutterin silmät ovat oikein utuiset ja hänen kauniit tyttärensä ehkä syvässä unessa ja kaikki pitävät Haukansilmää luotettavana vahtimiehenä, niin silloin minun pitää tehdä jonnekin päretuli merkiksi teille, aukaista ovi ja laskea sisään Huronit, jotka kohlivat kaikilta asukkailta päät puhki." "Varmaankin on veljeni erehtynyt; hän ei voi olla keltanaama.
Syvä huokaus pääsi vanhuksen rinnasta. Hyvästi haaveeni, hyvästi utuiset unelmani... Mutta äkkiä sääli täytti hänen sydämensä, kun hän luuli ymmärtävänsä Ainon tuskan. Tyttö parka, jonka hänen veljensä vihamiehelleen möi ja jonka omaa mieltä ei kaupassa kysytty. Kuinka voi hän muuta kuin pelätä ja vihata minua? Kyynel silmässä, sääli ja suru sydämessä Väinämöinen istahti kivelle.
En viipyä saa, pois vuorien taa käy tieni, miss' yhtyvi taivas ja maa. Ma olen sua pettänyt, onneton; ja pettänyt kauvan liika: minä olen vain ihminen syntinen, sinä metsien sinipiika. Mua lemmi et. Siis kahlehet nämä katkaise kaunihit, utuiset! Kas, sun on jalkasi keveä ja sulla on mieli nuori, mut mulla on murhe sydämessäin ja harteilla harmaja vuori.
Valkoinen pilven-hattara, ikään kuin joku ihmis-olento kurkoittavin käsivarsin, liiteli yksin näkyviin alitse tähtikaarroksen, sekä näytti laskeutuvan aina alemmaksi, ja nuot kurkoittavat utuiset käsivarret ikään kuin lähestyivät everstiä. Hän ajatteli Liisiä, hänen rakkauttansa ja hänen lupaustansa, että vielä kuoltuaankin ympäröitsisi lemmittyänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät