Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Rakenna siis ikikalliolle Toivos linna, jota myrskyt eivät kaada, Mutta perintönäs ikuisena seisoo Vartoen sua morsianna. Rakenna! Koska sulle etu kallis tämä suotiin, Koska saimme toki osan ankarimman. Katso: kennen onni ihmislapsen voittaa, Kennen miekkoisen?
Pormestarin rouva otti nyt taskustansa kaksi paksua hopeaista rannerengasta, ojensi ne Kerstille ja sanoi: "Katsos, Kerstiseni! Morsianna ollessani sain nämät lahjaksi sulholtani, pormestarilta. Ilolla vastaan-otin ne mutta katkerilla kyyneleillä olen niitä sittemmin kostuttanut, säilyttäessäni niitä kuin pyhää aarretta koko surullisen avioliittoni ajan.
HANNA. He miekasteli, viimein kaatui hän, Mi huohottaen makaa tuossa nyt; Sielt' lähetti hän petollisen luodin Ja sama ampuma sun herätti. TYKO. Se nukuttavi mun. Nyt lepoon käyn. ELMA. Niin, lepoon, lepoon käymme molemmat; Täss' ompi meillä sammalhieno sija. TYKO. Ei vielä, tyttö, ensin sepel päähän! Nyt seisot morsianna, ja nyt »luonto, Käy vihkimään».
Ei ole enää minulla Ylkämiestä yhtäkänä; Hyvät hylkivät minua, Eikä huoli huonotkana: Narrit ei nainehet minua, Eikä konnat korjannehet. Olis paljoa parempi Kunnialla kuljeskella, Kulkea kuputakilla, Hamehella harmajalla, Kuin olla kovin koria, Monen miehen morsianna.
MAUNO. Nyt poikani mä elävissä näen, Mut tyttäreni Manan morsianna; Siis suurin murhe ilon suurimman Nyt hämmentää ja kyyneleeni virtaa. Isä, mun olette tehnyt perinnöttömäksi, kumonnut kaiken lapsi-oikeuteni, mutta rohkenenpa kuitenkin nyt astua puolestanne esiin. Niilo, luulenpa jo asiamme valmistuneen niittoon. Yhtä tahdon kysyä. Sinäkö nämät vanhat saatoit tänne murha-aseet käsissä?
Mä vainun sulle moisen aartehen. Ja onnen myyrä on se sulhanen, Jon sylihin tää morsianna vaipuu! Täss' istuimella niinkuin keisar majaan! Tää valtikas on, kruunua vielä vajaan. Ah, kruunupa tuo Nyt yhteen luo Sä verin ja hi'in Haa! kuulen ja näen Ja runoja käen, Ja nyt kävi niin! Voi! järkeni on miltei harhatiellä! Koht' ikään munki pään' on hourumiellä.
Puuttuu sitä, etten voi tulla, oli vastaus. Oletteko sitten muille morsianna, vai onko minun puolellani mitään vikaa? Jos on, niin korjataan. Ei, hyvä Juuse, se ole teidän korjattava ... se on mahtavamman asia, sanoi Maria surullisesti. Sepä ihmeellistä, joka ei korjatuksikaan tule. Mutta todellakin, minä rakastan teitä ... minun pitäisi saada... Minkätähden minua rakastatte?
Ota Jussi kahvia. Ota korppuakin. No, mitä ne pojat Partalassa nyt raataa?» »Tervahaudalla ne ovat», vastasi Katri. »No, miltä se Katrista morsianna tuntuu?» »Ka, miltä tuo tuntunee», vastasi Katri, kainosti nauraen. »Eikös se Jussi vielä ole löytänyt mielitiettyä?» kysyi Susanna Jussilta arasti ja hieno puna nousi hänen poskilleen. »Mitäpäs se renkimies...» Jussi näytti hyvin rauhattomalta.
Sillä nähdäänpä täällä myös unta liedompaa kevään lunta. FOKAS. Ankarahan uni on tämä, jonka nyt ilmasen sinulle selitettäväks. KONRAD. Minä jo sen tiedän. FOKAS. Tiedät uneni? KONRAD. Kas, kas, kuinka hän edessäni liehuu tuossa, tummana hattarana heiluu. Hohoo! jo kihlattunne kaunoisna morsianna huoneenne emännäksi viette.
Päätit turmahan mun syöstä, Päätit syöstä säälimättä. "Donna Clara! Donna Clara! Suloinen on elonlahja! Mutta manala on kolkko, Kylmät tuonen synkät suojat. "Donna Clara! Riemuitses nyt, Huomenna sun vie Fernando Vihkituoliin morsianna Kutsutkos mun myöskin häihis?" ""Don Ramiro! Don Ramiro! Katkerat on sanat sulla, Kaihemmat kuin lause tähtein, Jotka tahdolleni ilkkuu. ""Don Ramiro! Don Ramiro!
Päivän Sana
Muut Etsivät