Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
"Sepähän nähdään", sanoi mies ja alkoi nuorittaa häntä saapuville tuoduilla köysillä. "Mikä on nimesi mies?" kysyi hän Jussilta, kun oli saanut hänen sidotuksi. "Nimeni on Matti Vekarainen, Savosta", vastasi Jussi. "Ei vainenkaan, hän on Vanhanviran Jussi, jos olette ennen kuulleet hänestä mainittavan", sanoi eräs juuri kartanolle saapunut kulku-akka.
Isä selitti hänelle siinä laskiessaan, miten missäkin korvassa piti laskea, ja hän pani tarkasti mieleensä, jotta Oulusta palattuaan osasi Partalan Katrille selittää miten Ontojoen koskissa piti laskea... Katrille toi hän ouluntulijaisia, kaksi rinkeliä... Silloin oli hänen isänsä talollisena ja Partalan naapurina... Katrin kanssa he aina yhdessä oleilivat... Jussilta oli sammunut piippu.
Hän nimittäin oli leskimies ja tunsi hyvin Kaisan, ja oli ollut asiasta jo sen verran puhettakin, että Kaisa oli käynyt Mulossa katsomassa Partasen taloa. Nyt palasi Partanen tiedustelumatkaltaan ja sattui kohtaamaan Pekka Turtiaisen, jota hän oli pyytänyt puhemieheksi, jos huomaisi kannattavan ruveta Kaisan taloa tavottelemaan. Pekka kysyi Partasen Jussilta: »Kotonako se Matikainen oli?»
AAPO. Niin, niin, maailma on yht'aikaa hullu ja petollinen. Venlalta ei puutu muotoa eikä Jussilta juonia. Sorvari on julkinen talo, se houkuttelee, mutta Jukola, tämä vaivaisten pesä, on perin surkeassa tilassa, ja me itse, talon seitsemän perillistä, vieläkin surkeammassa tilassa, niin ainakin maailman edessä.
Hän nyt hyöri ja pyöri ja kyseli enemmän kuin kolme suuta kerkesi vastata. Jussilta hän enin kyseli ja Jussi se olikin hänen varsinainen ilonsa esine. »Eihän tuo lie niin kiire, ettei kahvia kerkiä?» kysäsi Susanna ja laitteli pannua tulelle.
»Ka, tarpeenhan tuo onkin, kun ei ole emäntää talossa», vastasi Erkki. »No, joko sinä Jussi olet mökin puuhasta kokonaan luopunut?» kyseli Susanna taaskin Jussilta. »Mitäpä hänestä enää...» »Enää! Mies parhaassa ijässään.» »Ka, vaan näkyyhän tuo aika kuluvan toisenkin palveluksessa.» »Ottakaahan kahvia!» kehoitti Susanna. »Kiitoksia. Eihän sitä nyt olisi tarvinnut...» »No, Erkki. Ja Katri.
Ota Jussi kahvia. Ota korppuakin. No, mitä ne pojat Partalassa nyt raataa?» »Tervahaudalla ne ovat», vastasi Katri. »No, miltä se Katrista morsianna tuntuu?» »Ka, miltä tuo tuntunee», vastasi Katri, kainosti nauraen. »Eikös se Jussi vielä ole löytänyt mielitiettyä?» kysyi Susanna Jussilta arasti ja hieno puna nousi hänen poskilleen. »Mitäpäs se renkimies...» Jussi näytti hyvin rauhattomalta.
Kun jo oli kävellyt hyvän matkaa, istui hän kivelle ja rupesi katselemaan rahojansa, niistä oli usioita lantteja rääsypussipahaisessa, ja hän muisti tarkkaan minkälaisesta palveluksesta hän kunkin oli saanut. Tuon oli hän saanut viinan tuomisesta Tuomiston Jussilta, tuon karjan ajamisesta Rekulan Liisalta, tuon haikara-juoksusta Lampelan leikkivalkealla, ja minkä mistäkin.
Kaisa oli unohtanut yhden asian. Hätäyksissään kysyi hän, kun miehet olivat jo ovessa menossa: »Hyvästikö se Vatasen Loviisa vain jaksaa ja onko se terveenä?» »Loviisako?» pääsi silloin Jussilta, ja nyt vasta hoksasivat miehet, että Kaisalla ei ollut vielä tietoa koko Jussin leskeydestä. Arvaahan sen, mikä ällistys se oli!
Viimein havaittuansa heidän pois-olonsa hän kysyi Jussilta, mihinkä he olivat joutuneet, johonka sai sen sukkelan vastauksen: "Minä en tiedä." "Se on yhtä, missä ovat," sanoi Pietari Mikonpoika, vähän totisempana kuin tavallisesti muutoin, "ei täällä sentään tänään, sen jälkeen kuin minä olen havainnut, mitään kihlajaisia tule; minä en kuitenkaan siihen apuani lainaa."
Päivän Sana
Muut Etsivät