Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Eikö totta, tee maistuu mainiolta näin saaressa, ulkoilmassa? sanoi emäntä yhä kääntyen Henrikiin ja muuttaen jyrkästi puheaineen. Mutta ottakaahan toki leipää. Mainiolta, sanoi Henrik keräten teeleipää kuppivadin reunalle. Hän oli alkanut omasta mielestään sangen vapaasti ja sujuvasti, ja ilo sen johdosta lisäsi yhä hänen vauhtiansa ja sukkeluuttansa.
Juuri kun kumarruin tulta virittämään, olin kuulevinani aironloisketta saaren toisesta päästä. Riensin suinpäin sinne ja näin todellakin oman saareni ja toisen pienemmän saaren välissä liikkuvan veneen, jota soudettiin mannerta kohti. »Hohoi, ystävät», huusin minä, »ottakaahan veneeseenne minut.»
Tapani, joka selvään huomasi että häntä ja yleensä tulevia työmiehiä varten oli se koko puhe, oli kuin kynsille lyödyn näköinen ja alakuloisesti sanoi: "Sehän se taululle paperin pano oli puheena, kun minä sen osaisin panna." "Kyllä se osataan", sanoi Dampbell kohteliaasti. "Ottakaahan tuolta säkistä taulu ja instrumenttilooda käsille."
»Ka, tarpeenhan tuo onkin, kun ei ole emäntää talossa», vastasi Erkki. »No, joko sinä Jussi olet mökin puuhasta kokonaan luopunut?» kyseli Susanna taaskin Jussilta. »Mitäpä hänestä enää...» »Enää! Mies parhaassa ijässään.» »Ka, vaan näkyyhän tuo aika kuluvan toisenkin palveluksessa.» »Ottakaahan kahvia!» kehoitti Susanna. »Kiitoksia. Eihän sitä nyt olisi tarvinnut...» »No, Erkki. Ja Katri.
Ottakaahan nyytty rekeenne... Kun pitää vanhan ihmisen kävellä talvipakkasessa ... eivätkä antaneet hevostakaan... Isäntä itse ajoon lähtee ... juomaretkille ... vaan mitenkäpähän olisi päässyt, jos en minä olisi sydänaloja sulatellut. Vaan se on vissi tosi, etten minä toista kertaa ... vaikka siihen paikkaan pakahtukoon ... niin en lähde minä toista kertaa pehmittelemään...
MAIJU. Niitä, jotka tässä aina ovat olleet esillä, näytelmäkirjoja »Romeo ja Julia», harmaat kannet, ja »Noora», ruskeat kannet MARTHA. Minäkö niitä olen pannut? Nyt kun syydätte taas kaikki lattiaan ja minä ikään sain järjestetyksi. MAIJU. Niitä ei ole täällä MARTHA. Harmaat kannet ja ruskeat kannet? Ottakaahan kahvia, minä haen. MAIJU. En minä huoli kahvista Te olette ne varmaan vienyt johonkin
No, mitäpäs niistä!" mutisi hän... "No, tehän saitte kuitenkin puolestanne praeceteris... Ottakaahan puoli ryyppyä lisäksi!" virkkoi isäntä vieraanvaraisesti, ikäänkuin suunnittaen ajatuksia toisaalle. "Kiitoksia, ei! Mutta kerron teille, mitenkä isälleni on käynyt... Hänen laitansa oli aivan sama kuin erään metsäkoiran, jonka olivat saaneet henkikirjurille.
Päivän Sana
Muut Etsivät