Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Ajettuamme suuren laajan sillan yli, jonka alatse Venäjältä tuleva ja monissa kymmenissä koskissa mylleröinyt vesi nyt jo jotakuinkin rauhallisesti, vaikka vähän hermostuneesti virtaa, tulemme tiehaaraan, joka suurelta maantieltä kääntyy Pankakosken tehtaalle. Tämä tie on viimeinen ajotie ja jos ei kulkisikaan sitä edemmä, voisi jo saada käsityksen rajantakaisesta luonnosta.
Laittoi äiti taas eväät, lähden hänelle mieliksi, lienee ollut jotkut aavistukset itsellänikin. "Varaja kiviä koskissa ja sano terveisiä Johannalle tässä on vähän viemisiä sen lapsille." Kaikki hän muistaa, sydän omasta tyhjä, täyttää sen toisilla, Lähdenkö? mutta onhan kuitenkin mentävä myllyyn.
Suurin on teoista sampo, Siitä se kumina kumma Maavesissä, suovesissä, Koskissa raju kohina, Pilvissä salamat pitkät. Tähystäen kätensä alate. Näettekö Pohjolasta Suurta maailman valoa? Sumunkin sakean kautta Sammon valkeat valuvat, Lentoliekkinä leviten, Matalalla, korkealla Ilonkukkia kuvaten. Vedet välkkyvät valossa, Liekin on tulessa taivas. TOINEN NAISPAIMEN. Tuollapa terävä silmä!
Aamulla Tammik. 28 p. ryhdyttiin jälleen työhön suuremmalla innolla ja kello 10 aamupuoleen oli retkikunta päässyt viimeisen Stanleyn-kosken sivuitse ja ehtinyt kovien ponnistusten päähän, joita oli kestänyt kaksikolmatta päivää, ja sinä aikana oli sen kimppuun päivillä ja öillä hyökänneet rajut ihmissyöjät ja hurjat villit, jotka olivat valinneet koskissa olevat saaret asuinpaikoikseen.
Minun mielestäni oli kyllä ylevyyttä ja ihmeellisyyttä hirveän korkeissa vuorissa ja äkki-jyrkissä syvänteissä, kohisevissa koskissa ja lumi- ja jääkentissä, mutta tähän saakka ne eivät olleet opettaneet minulle mitään muuta. Eräänä iltana tulin ennen päivänlaskua johonkin laaksoon, jossa minun oli määrä levätä.
Puhumattakaan siitä syntisestä ja kevytmielisestä elämästä, mitä he viettävät, olisi edes joskus pitänyt heidänkin mieleensä välähtää ajatus, että juuri heidän tehdasrakennuksensa, sulkunsa ja laitoksensa koskissa estävät veden luonnollista kulkua. Tavallisena aikana se kyllä valuu, mutta tulvan ollessa tulee hätä.
Siinä huomautetaan aluksi siitä, että vaikka mullonen joskus onkin tilaisuudessa ottamaan perhosia veden pinnalta, se ei saa kaikkea tai edes suurinta osaa ravintoaan sitä tietä. Kaikissa koskissa se hyvin suureksi osaksi elää pohjaravinnosta: toukista, etanoista, jokikravuista ja kaikenlaisista pikkukaloista.
Isä selitti hänelle siinä laskiessaan, miten missäkin korvassa piti laskea, ja hän pani tarkasti mieleensä, jotta Oulusta palattuaan osasi Partalan Katrille selittää miten Ontojoen koskissa piti laskea... Katrille toi hän ouluntulijaisia, kaksi rinkeliä... Silloin oli hänen isänsä talollisena ja Partalan naapurina... Katrin kanssa he aina yhdessä oleilivat... Jussilta oli sammunut piippu.
Nuorukainen katseli hetkisen veteen, meloen hiljalleen takaperin, ja jatkoi sitte toisella sävelellä: »Kosken rannalla kotini seisoo, ja vaahto se seinään lyöpi. Maailman koskissa jalkani kastuu, sen tyrskyt ne kasvoille lyöpi.» Kuulijat katsoivat hämmästyneinä toistensa silmiin: se laulaa itsestään!
Ennenkuin nuo suuret, pohjoiset vedet, vimmastuneina taistelustaan sadoissa koskissa, heittäytyvät lepoonsa Oulunjärveen, purkavat ne vielä viimeiset vihansa kahdessa mahtavassa koskessa Koivukoskessa ja
Päivän Sana
Muut Etsivät