United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Surkuttelen sinua, Aadolf, lausui neiti Skytte, sillä jos niin on, olet kait sinä alati hyvin apealla mielellä, semminkin kesällä, kun päivät päästään näet kukkia ja perhosia. Tosin kyllä, mutta hoivakseni ajattelen sitten muuta, esimerkiksi että kukka nauttii auringosta, kasteesta ja ilmasta, ja perho puolestaan kukasta, lainkaan surematta huomispäivästä.
Siitäpä syystä ei olekaan aivan houkuttelevaa lähettää tuollaisia perhosia maailmalle.
Jos panisi sentään samalla myöskin perhoja, kuulin toverini taas arvelevan. Saahan niitä panna ... pannaan vain... Mahtuuhan tähän perhojakin. Minkäslaisia teillä on perhosia? Siellä alettiin nyt pengoskella tirehtöörin perhosvarastoa. Kuului täntapaista mielipiteiden vaihtoa: Luuleeko mylläri, että tämmöistä ottaisi?
'Muotinukkeja', 'perhosia', ynnä monta muuta kauniisti sointuvaa lausepartta, käytetään moralin ja kielen kiihoittavana kaunistuksena ja me, nykyajan tytöt, me olemme syypäät kaikkeen pahuuteen, joka tapahtuu maailmassa.
Kenties oli se hiukan kauniimpikin, en osaa sitä niin tarkkaan sanoa. Missä kukkia kasvaa, siellä lentelee perhosia; missäpä ne muuten lentelisivät? Se on vanha historia ja siitä on niin paljo lauluja, että kyllä niitä riittää. Apollo oli suurimman perhosen nimi. Sillä oli valkoiset siivet ja niissä keltaisia kunniarahoja.
"Hyvä on, herra pastori, kun tulitte kotiin! Jo kaksi tuntia olen teitä odotellut, ja olipa minulta koko hanhipaisti kärventyä. Liian kauan metsissä kiertelette ja sellaisia hyödyttömiä esineitä sieppaatte kiinni kuin koppiaisia ja perhosia. No, menkäähän vaan kamariinne! Tulen kohta perästä lamppua sytyttämään, mutta ensinnä täytyy minun kerta vielä katsoa hanhipaistiani!"
Ja sitten kuin tulee kova talvi, kylmää kaikki nuo järvet paksuun jäähän ja viitoitetaan tiet, ettei eksy, ja tulee paljon lunta, että saattaa suksilla hiihdellä, niin sitten vasta lähden... Ja sitten kevään kauniina päivänä tulen teitä perhosia taas katsomaan. Ja sitten meillä on taas yhtä lysti kuin nytkin.»
Mutta kun hän taas impeinsä kera iloisessa kisassa valtakunnassansa liiteli, silloin satakielet kimakasti tuhansin kielin livertelivät ja uhkeana henkivartiona liihoitteli hänen ympärillänsä välkkysiipisiä, kiiltäviä perhosia. Tiesikö Alheidi, mitä on ilo? Tiesi, sillä se oli hänen alituisena toverinansa. Tiesikö Alheidi, mitä on suru?
Ja leikillisesti ukko otti Annan hatun ja asetti sen hänen päähänsä. "Mutta isä itsenäinen, moderni nainen ei " koetti Anna puolustautua, mutta ukko veti Eksköldiä kädestä sanoen: "Minä uskon nyt tyttäreni sinun, vakavan zoologin huostaan. Hart tietysti ajaa perhosia eikä jouda kiinnittämään mieltänsä tällaisiin pikku asioihin."
Tuo toinen oli vain jossakin laitapuolilla! Taikka ei kuulunut elämään ollenkaan, vaan kuolemaan, istui siinä manalan väijyvänä hämähäkkinä tahtoen tappaa elämää, pyydystääkseen verkkoonsa sen kirjavia, karkeloivia perhosia. Kuinka turhaa työtä! Ja kuinka typerää! Johannes tunsi ääretöntä ylemmyyttä tällä hetkellä Rabbingia kohtaan.