Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Todenperään ei hän mitään tietänyt kukasta enempää kuin tervehdyksestään, mutta olisi mieluisesti myöntynyt vaikka mihin, kun vaan olisi siten saanut Tommin lähtemään. "Jo muistan," sai hän viimeinkin tuskaltaan sanotuksi, "mutta nyt kuulen jo ääniä pihassa. Kun he tulevat tuon aitan kulmaan, et sinä enää pääse heidän näkemättänsä pois.".
Taivas, sitä kukkain paljoutta, minkä poika oli koonnut eilen! Niitä tutkiessahan menee pari tuntia! Mutta onneksi olivat useimmat jo ennättäneet näivettyä. Tuoreet tutkittiin, siihen kului puoli tuntia, joka maisterista tuntui iankaikkisuudelle. Hän istui rauhatonna, teroittaen valmiiksi kaksi lyijykynää. "Maisteri," sanoi Kaarlo, "tästä kukasta en voi saada selkoa, se näkyy olevan cruciferi."
Ja nyt istui hän tässä papin jyrisevän ukkosen alla, nauttien ajatuksissaan, miten Reetta oli ihastuva, kun iltasilla astui kynnyksen yli, ja Martti itse sytytti kynttilän. Pastori Rude puhui rakkaudesta, elämän kauneimmasta kukasta, paraimmasta armolahjasta, kuin meille on annettu, josta kaikki hyvyys ja jalous johtuu ja joka, jos tarkoin katsotaan, on ainoana elämän kannattajana.
Vilkas pääskynen lentää kartanoon, liehahtaa ilmaan ja katoaa visertäen kattojen taa; vireät mehiläiset surisevat kukkapengerten vaiheilla; ja monivärisiä perhoja liipoittelee kukasta kukkaan, kohoaa ilmaan ja leikittelee keskenään päivänpaisteessa.
Ja Riikka näpisti tuon syvälle pistäneen oan pois niin taitavasti kuin mikäkin haavalääkäri. Sano minulle, sanoi tyttö veitikkamaisesti, mistä tämän puutarhan kukasta pidät enimmin? Eerikki Pietarinpoikaa oli helppo lepyttää. Hänen teki mieli vastata kysymykseen: Sinusta itsestäsi! mutta hän malttoi mielensä ja vastasi: kaikkein enimmin pidän niistä, joiden vuoksi olen verta vuodattanut.
Mutta nyt hypähti Maria ylös säikähtyen ja heitti Klaus herran kukat kauas kädestään: «Huu!« huusi hän. Kauniimmasta kukasta oli suuri, musta mato kontannut ja pitkin tuota punaista M ää ryömien lähestynyt Marian kättä. Johannes oli voittanut.
Surkuttelen sinua, Aadolf, lausui neiti Skytte, sillä jos niin on, olet kait sinä alati hyvin apealla mielellä, semminkin kesällä, kun päivät päästään näet kukkia ja perhosia. Tosin kyllä, mutta hoivakseni ajattelen sitten muuta, esimerkiksi että kukka nauttii auringosta, kasteesta ja ilmasta, ja perho puolestaan kukasta, lainkaan surematta huomispäivästä.
Miehiksi nousevat poikamme norjat, suorat ja sorjat, miehinä mieldänsä kiitellään. Pienestä pijasta paisuupi nainen, jaa, saman lainen kuin marja kukasta viljellään. Naitavan neitoisen lembeä laatu, simasta saatu, aina on sulava suosioon. Ei ole elämä onnea vailla Suomengan mailla; avoina ovi on nautindoon.»
En tiedä, elääkö hän vielä, mutta jos hän on kuollut, niin varmaan kuoleman enkeli tapasi hänet hymyilevänä, onnellisena ja tyytyväisenä, tyytyväisenä kuolemassa miten elämässäki. Pitempi ei ole kertomus kärsivästä kukasta. Kirjoittanut Emilie Tegtmeyer Mukaelemalla suomentanut Wilja. Sydänkesän helle paahtoi niittyjä ja vainioita.
"Kaikki on kuollutta, elotonta ja autiota!" lausui Leo. "Ei mikään heinänkorsi kaunista näitä jylhiä, tuimia jääselkiä, ei mikään puu tuudittele vihantaa latvaansa iltatuulessa, ei lintu livertele näillä jyrkillä jäävuorilla, eikä perhonen lehahtaen lennä kukasta kukkaan; vaan kuitenkin on tämä luonto niin ihana, niin jalo, kuitenkin muistuttaa kaikki Jumalan suuruutta ja voimaa."
Päivän Sana
Muut Etsivät