United States or Guyana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillä niillä kaikillahan ei ollut enää mitään painovoimaa, mitään vaikutusvaltaa häneen, niin pian kuin hän itse ei antanut niille enää mitään merkitystä. Kuitenkin hän oli viime päivinä usein tavannut itsensä Rabbingia ajattelemasta. Mitä mahtoi tuo mies nyt tehdä? Mitä toimia? Mikä mielikuva mahtoi hänellä olla Johanneksesta? Vai oliko tämä jo kokonaan hävinnyt hänen harrastuspiiristään?
Ne, jotka jäivät ja jotka syystä tai toisesta eivät yksinkertaisesti voineet erota, kadottivat kaiken itsetuntonsa, tyhmistyivät, tylsistyivät ja joutuivat kuitenkin lopuksi kadulle. Eikä kukaan voinut siitä enää soimata Rabbingia, sillä silloin he todellakin olivat jo niin loppuunkulutettuja, ettei kukaan kunnon liikemies olisi enää jaksanut pitää heitä palveluksessaan.
Liisa oli tuon lausunut leikillä, mutta niin viekoittelevalla hymyllä, että se oli heittänyt kuin hunnun Johanneksen pään ylitse. Eikä hän ollut muistanut enää Rabbingia, ei vaimoaan, ei sairasta lastaan eikä koko muuta maailmaa, vaan johdattanut Liisan tuohon helvetilliseen karkeloon, joka sai väsyneimmätkin halut heräämään ja veltoimmankin elostelijan veren kiivaammin kiertämään.
Hän puolestaan oli jo hamasta nuoruudestaan pannut päähänsä tuon kallion kukistamisen. Kun Johannes joskus oikein elämänsä polkua ajatteli, hän ei voinut olla hämmästymättä huomatessaan, missä määrin Rabbing, hänen tietensä tai hänen tietämättään, oli sen suuntaa viivoitellut. Mistä olivat aikoinaan johtuneet hänen sosialistiset taipumuksensa? Eivätkö vihasta Rabbingia vastaan?
Hän oli luullut kysymyksen olevan vain tavallisesta ajeluretkestä. Me kaiketi emme jää, hän kuiskasi ohimennen Irenelle. Kuinka niin? kysyi tämä terävästi. Päinvastoin minusta meidän on suorastaan velvollisuutemme jäädä. Velvollisuutemme? Ketä kohtaan? Koko seuraa, mutta tietysti etupäässä Rabbingia, joka on kutsunut meidät tänne. Ethän aikone tehdä skandaalia?
Kaikki ilot, jotka häneltä silloin olivat köyhyyden vuoksi jääneet iloitsematta, kaikki armaat aatteet ja ihanteet, jotka liian varhainen elämän kovuus oli häneltä tuppeensa tukahduttanut. Säälimätön kostaja hän oli oleva. Sillä hänkin tunsi suonissaan Kullervon kansan veren kohisevan. Mutta toisaalta tunsi hän vielä pettävänsä Rabbingia ja pelkäsi joka hetki kuin varas kiinni joutuvansa.
Ja koetti avittaa asiaa kertomalla laajalti ja seikkaperäisesti rouva Rabbingin avioerosta. Ehkä hän puhui myös hiukan liian äänekkäästi. Hän on hyvin hieno ihminen, selitti Johannes toimessaan. Oikea periaatteen ihminen. Vahinko, ettet tunne häntä. Liisa kuunteli, kuunteli ja katsoi häneen. Kuinka hän olisi voinut tuntea rouva Rabbingia?
Tuo oli kyllä tunnettua. Ja niihin viitattiinkin Suomessa aina, kun oli kysymys kapitalistisen järjestelmän kiittämisestä ja sosialismin saattamisesta huonoon huutoon. Katsokaa vuorineuvos Rabbingia! sanottiin. Siinä on malli-isäntä! Siinä on isännän ja työväen väli mallikelpoisesti järjestetty! Eikö olekin sitten? hymyili Topi, mielestään jo kokonaan voitonpuolella.
Ja hän kysyi karskilla, häikäilemättömällä äänellä, joka kokonaan poikkesi hänen äskeisestä, ujosta ja hapuilevasta tavastaan: Asia koskee vuorineuvos Rabbingia, eikö totta? Ah, te tiedätte siitä jo? Niin, tuo uutinen oli tietysti ennen-aikainen... Se oli ollut, kuten Johannes oli arvannutkin, Johanneksen vihollisten julkaisema. Mutta muuten oli asiassa perä.
Kumpi noista naisista siis vastasi syvemmin hänen sisäistä olemustaan ja onnentarvettaan? Jos hän rakkaudella eroottista rakkautta tarkoitti, hän epäilemättä yhä vieläkin rakasti Liisaa. Mutta eroottinen rakkaus itse ei hänelle enää merkinnyt niin paljon kuin ennen. Olihan maailmassa muutakin, ja kaikki tuo muu puhui rouva Rabbingin hyväksi. Mutta saisiko hän sitten rouva Rabbingia ollenkaan?