United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä nyt olen polttanut koko ikäni no en vainenkaan", ja pormestaria nauratti, muistaessaan, ett'eihän hän sentään kätkyessä vielä piippua käyttänyt, mutta vasta toisella kymnasi-luokalla oli saanut isältään polttamisen luvan, "kuudettakymmentä vuotta olen jo polttanut piippua, enkä ole tuntenut mitään mikatinia."
Nurkassa tuossa oli lintunen pieni, joka alati lauleli iloisin äänin ja Luojaa riemuiten ylisti; toisessa nurkassapa kukka oli kaunis: vehreälehtinen, hyvälemuinen kielo. Siinähän kasveli kielo, joka metsän helmasta katosi. Mitähän ajatteli, mitä tunsi tuo miekkonen, ollessaan pienen sini silmän hoidossa sitä on vaikea sanoa, mutta paljon se ainakin Ainolle puhui ja opetti. Ainolla näetsen oli, niinkuin monella muullakin pieniä salaisuuksia, joita ei kukaan, ei kukaan saanut tietää paitsi tuo armas kielo. Tämä kun noin vaan valkoista kukkaansa heilahutti, heti juoksikin Aino katsomaan, miksi rasahteli lehtiö, miksi vavahteli vieno. Jos taas oli suuttunutkin joskus tuo haasteleva huoneessa eläjä, niin alkoipa hän vaan haastella äänettömän lemmikkinsä kera ja kohta lauhtui sydän, jo lämpisi povi ja heleästi nauraen puhuteltiin häntä: "Luuletkos sinä todella, oikeenko uskot, että minä olin suuttunut, kun tulin luoksesi. En, en vainenkaan kultaseni, enhän ikänä saattaisi olla suutuksissa sinun lähelläsi.
"Sepähän nähdään", sanoi mies ja alkoi nuorittaa häntä saapuville tuoduilla köysillä. "Mikä on nimesi mies?" kysyi hän Jussilta, kun oli saanut hänen sidotuksi. "Nimeni on Matti Vekarainen, Savosta", vastasi Jussi. "Ei vainenkaan, hän on Vanhanviran Jussi, jos olette ennen kuulleet hänestä mainittavan", sanoi eräs juuri kartanolle saapunut kulku-akka.
"Ettäkö Susso on sinun pyytänyt toimittamaan?" kysyi Kirri samassa Kirstiltä. "Ei vainenkaan, minä ilman aikojaan vaan sanoin, kun ma tiesin asian menestyvän ilman aikojaan minä niin sanoin; ei Susso ole minua pyytänyt toimittamaan", veti Kirsti hädissään sanojansa takaisin. "Toimita nyt niin, että Susso tulee tänä iltana tänne!" sanoi Katru ylevästi Kirstille.
LETTO. Eikä ole kauan siihen, kun Varjakka on monen laivan isäntä ja konsuli ja viimeksi komesrooti. Letto. Saatte Varjakan sijaan toisen miehen kapteeniksenne Onneen. LETTO. Se onkin sillä tavoin, Sihvonen, ettei tule sitä kapteenia, joka nyt syrjäyttäisi Varjakan komesrootin laivasta. SIHVONEN. Eipä vainenkaan. Mutta Varjakalle, komesrootin tulevalle vävypojalle, annetaan komeampi laiva, Patria.
Nyt on kannel unhotettu! Niinkö? Eipä vainenkaan: Konsa sydän tuskiansa, Kansa soittaa kanneltaan. Joutui uusi tuskan aika Leipä loppui kansalta: Kamalinta niittoansa Niitti nälkä kuolema. Silloin kansan tytär kaino Kanteloisen polvelleen: Mitähän, jos yrittäisi Sillä leipää lapsilleen? Vapis ääni kanteleessa, Sydän sykki kovemmin, Kyyneltulva tukahutti Laulut hellän sydämmen.
Sattumalta ei vainenkaan: missä Jumala on olemassa, siellä ei ole sattumaa no niin, hyväntahtoisen ystäväni välityksellä olin minä saanut kutsumuksen kirkkoherran-virkaan erään entisen riikinkreivin patronaatipitäjässä.
Eihän tytöt juo kuin viiniä ja punssia, sanoi Pekka. Ei mitään tytöt juo. Eipä vainenkaan, enkö minä ole nähnyt miten tytöt markkinoilla pojilta juovat ja enimmästi rikasten talojen tytöt, joilla on monta antajata. Niin no, jospa ne nyt vähän maistavatkin, niin se ei ole kuin viiniä, joka ei tee mitään. Vaan sallikaapas, sanoi Pekka, kun minä laulan hyvin vähän.
Frankfurtilainen suosijani ei sanonut osaavansa kyllin ylistellä ystävänsä, riikinkreivin, luonnetta ja hyviä avuja. Kutsumuskirja, kreivin allekirjoittama, oli liitetty kirjeesen. Näin olin nyt odottamattani päässyt kakskymmen-vuotisten toiveitteni perille! Minä puin itseni valmiiksi ja menin, en vainenkaan lensin, kutsumuskirja taskussani, ainoan ystäväni luokse.
Minua hävetti astua tuohon tuttuun kaupunkiin vankien joukossa kuin mikä pahantekijä ikään, ja pahantekijäähän minussa hiukan olikin: olinhan valehdellut ja ottanut itselleni sotilaan-arvoja, joita ei minulla ollut. Suuri lauma tyhjäntoimittajia oli alinomaa ympärilläni, ei vainenkaan, en tahdo noin pahaa heistä puhua.