Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025


Hänen poskensa hohtivat, hänen silmänsä tuijottivat kamalasti eteensä, vaan ei mikään kyyneltulva helpoittanut sydämen särkevää vaivaa. "Minun täytyy tointua", jupisi hän. "Minun täytyy koettaa jatkaa samaan tapaan, kuin olen aloittanut. Miten voisin ilmestyä viallisena niiden silmissä, jotka minua puhtaana ovat pitäneet ja niin hellästi minua rakastaneet? Ah!

Tuo pelko säikähdytti Anttia ja pani vapisemaan joka jäsenen. Uusi kyyneltulva purkautui ja sydämmensä pohjasta huokasi: »Eihän toki. Eihän tokiKyyneleet kuitenkin puhdistivat sydäntä niin paljon, että perhe tuosta kodon myrskyistä kohosi kuni sumusta. Siihen sumun mustaan yöhön kätkeytyi ja hukkui kaikki. Mutta rakkauden kultainen side jäi näkyviin ja palkitsi kaiken muun...

Kaikkien kymmentä tai kahdeksaa vuotta vanhempien lahtarien tappamisesta oli myös ollut puhetta. Voi maailmaa pahennusten tähden!... Salliiko tuota vanhurskas Jumala?... Voi Taavaani ja Marttaani! Oletteko vielä hengissä vai joko murhamies on kotiinne päässyt?... Eivät menneet edes Amerikkaan! Kyyneltulva puhkesi juoksemaan Annan silmistä ja käsillään hän painoi sydänalaansa.

Sano, kuka Sinon lumos korvamme, Ken toi sen turmakoneen, joka iski Sisäisen sodan haavan meidän Troiaan. Ei teräst' ole, piitä sydämmeni; Suurt' en voi suruani ilmi tuoda: Sanani kyyneltulva upottaisi Ja särkis äänen silloin, kun sen pitäis Enimmin teitä liikuttaa ja saada Teiss' ystävyyden sääli heräämään. Täss' sodanpäämies on, hän puhukoon, Niin sydämmenne sykähtää ja itkee.

Helena kääntyi vielä kerran, nyykäytti päätään ja kääntyi sitte menemään. Kyyneltulva herahti hänen silmistään ja hän huokasi: "Oi Jumala! Kahdenkymmenen vuoden muistelmat minua seuraavat!" Sill'aikaa kuin naiset olivat ulkona, olivat rovasti ja Esa sisällä heti tulleet puhumaan siitä asiasta, joka nyt on pääkysymys Aumolassa.

Tämän kuullessaan Kaisan sydän hytkähti; istuessa rovastinnan viereen sohvalle hyrskähti ilon puuska ihan ääneen ja kyyneltulva purkautui yhäkin rajummin, mutta se heti taukosi itsestään, kun mieli vakautui niihin rovastinnan sanoihin "ihmisiä sitä mekin olemme" ja siihen, että hän nyt oli ainoa siinä keittiöön tunkeilevassa suuressa akkajoukossa, joka sai istua rovastinnan vieressä.

Tätä ajatellessaan tunsi mielensä hieman lauhtuvan ja kyyneleensä väsäytyvän, mutta kun taas kiertyi mieleen ne äsköiset Hannan sanat: portto, hullu, niin ne viilsivät taas niin syvältä, että aukesi uusi kyyneltulva. Mutta ennen kuin viereisessä huoneessa löi kello kolme, hän nukkui ja päivän sarastaessa herätessään tunsi mielensä tyhjentyneeksi.

"Hyvästi isä ja äiti", sanoi Martti ja lähti, pieni vaatekääry kainalossa, jonka hän oli jo varalta ennen kokoillut. Kyyneltulva virtasi nyt Martin silmistä, eikähän tuo kumma ollutkaan, jos vaan harkitsemme kaikki asianhaarat. Maailma tuntui hänestä nyt niin kolkolta, tyhjältä ja autiolta ja maailman ihmiset kavaloilta, ilkeöiltä pettureilta, joille ei ollut mitään pyhää.

"Eipä näy eikä kuulu vielä liikuntoa alhaalta", hän sanoi sangen tyytyväisenä, kun nuuskan pusertama kyyneltulva oli lakannut juoksemasta. "Me pääsemme pohjalle asti kenenkään huomaamatta, Kuta. Edespäin!" ja alaskäsin alkoi taas matkamme.

Nyt on kannel unhotettu! Niinkö? Eipä vainenkaan: Konsa sydän tuskiansa, Kansa soittaa kanneltaan. Joutui uusi tuskan aika Leipä loppui kansalta: Kamalinta niittoansa Niitti nälkä kuolema. Silloin kansan tytär kaino Kanteloisen polvelleen: Mitähän, jos yrittäisi Sillä leipää lapsilleen? Vapis ääni kanteleessa, Sydän sykki kovemmin, Kyyneltulva tukahutti Laulut hellän sydämmen.

Päivän Sana

arvellaan

Muut Etsivät