United States or Oman ? Vote for the TOP Country of the Week !
"No niin", sanoi Sofia. "Tulva ei voi meitä vahingoittaa". "Ei meitä", kertoi Tapani. "Mutta Aumolassa voi vaara olla tarjona". "Aikoisitko sitten apuun lähteä?" kysyi Sofia hiukan ivaavasti. "Ihmisen velvollisuus on auttaa lähimmäistään", virkkoi Tapani.
Vähinki hasaus teki hänet levottomaksi. Kaikeksi onneksi ei ketään käynyt Aumolassa koko päivänä. Yksinäisyydessään leski nyt mietiskeli, oliko hän tehnyt oikein, neuvoessaan tytärtään ryöstämään toiselta hänen lapsensa.
Aumolassa Valpuri, kun Pilveiset olivat menneet, heittäysi itkien äitinsä syliin ja sanoi: "Pelastakaa lapsenne suurimmasta onnettomuudesta!" "Toinnu rakas lapseni", sanoi Helena ja silitteli Valpurin tukkaa. "Sinun parastasi minä tahdon ennen kaikkea. Mutta ikävä oli äskeinen kohtaus. Toivokaamme ajatustemme selviävän huomiseksi".
Helena kääntyi vielä kerran, nyykäytti päätään ja kääntyi sitte menemään. Kyyneltulva herahti hänen silmistään ja hän huokasi: "Oi Jumala! Kahdenkymmenen vuoden muistelmat minua seuraavat!" Sill'aikaa kuin naiset olivat ulkona, olivat rovasti ja Esa sisällä heti tulleet puhumaan siitä asiasta, joka nyt on pääkysymys Aumolassa.
Kansan seassa parantavat viisaat akat ihmisiä yhtä paljon kuin viisaat miehetkin". Ennenkun huhu siitä, mitä Aumolassa tapahtunut oli, kerkesi levetä pitäjäälle, oli Pilveisten Hannu tullut tilaisuuteen toteuttaa kostonhankkeensa tuota vihattua Juhoa vastaan. Iltaa ennen kuin Helena oli lähtenyt Aumolasta, oli Juho käynyt toisella puolen jokea ja kulkenut sivu Hannun kodin.
Sofia kohotti päätään, nousi polvilleen, ojensi kätensä ja huusi: "Minun poikani, sydämeni pakahtuu surusta!" Peijaat Aumolassa olivat ohitse. Se määräaika, jonka tehtaanomistaja oli suonut Juholle, oli päättynyt ja tämä oli lähtenyt pois M:n pitäjäästä, tällä kertaa tietäen, että joku toinenkin, paitsi oma äitinsä, häntä ikävöisi sydämmensä pohjasta.
Muutamana päivänä hän päätti lähteä Aumolaan, saadakseen ainakin yhden noista uhkaavista vaaroista, nimittäin tuon kylmäkiskoisuuden nuorten väliltä, poistetuksi. Hän käski Hannun seurata muassa ja kohta olivat äiti ja poika Aumolassa. Sofia oli edeltäpäin tarkoin miettinyt, miten hän ajaisi asian ja käskenyt Hannun olla ääneti.
Seuraavana päivänä puolisten aikaan leveni, kulovalkean nopeudella, Aumolan lähiseutuihin huhu siitä "elämästä", joka sinä aamuna oli ollut Aumolassa ja, kulkiessaan suusta suuhun, ei tuo merkillinen uutinen suinkaan supistunut.
Antti mulkoili hetken, jupisten: "Aina minua vahdiksi pannaan" ja meni mökkiin. "Miten nyt tuon pojan saan ulos?" virkkoi Helena "Hän on käynyt pari kertaa Aumolassa ja tuntee mun". Oli tosinki arveluttava kysymys, miten poika saataisiin syrjään hetkeksikään, jos ei hän sattumuksesta lähtisi liikkeelle. Sattumuksen täytyy tässä tulla avuksi.
Muuan kymmenkunta syltää heistä seisova kaunis riippakoivu, jota Helena enin ihasteli kaikista puista Aumolassa ja nimitti omaksi puukseen, joutui ukon-ilman uhriksi ja meni pirstaleiksi. Helena lausui tästä Valpurille pahan aavistuksen; vaan Valpuri koetti lohduttaa levotonta. Sydän-yön aikana ilma vihdoin asettui.