United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pilveisten isäntä murisi jotakin kanssakäymisestä "semmoisten" kanssa, vaan emäntä, joka tällä kertaa ei tosiaankaan tiennyt mitään tuosta uutisesta, koska Luopion talo oli edempänä Aumolasta, oli hyvin uteliaalla tuulella, arvellen, olikohan tuo eilinen asia Hannun suhteen aikaansaanut jotakin selkkaannusta, jota ei hän juuri voinut otaksua. Kohta oli Luopion väki saapunut Pilveisten taloon.
"Kyllä minä toimitan niin, että Valpuri kaulassasi riippuu, ennenkun Aumolasta erkanemme", oli Sofia sanonut. Hän tiesi, että Esa olisi poissa kotoa sinä iltapäivänä ja pitikin tätä poissaoloa tarpeellisena. Syytä tähän on minun ollut vaikea arvata, sillä aina olen pitänyt sinua, Valpuri, oivallisena tyttärenä ja poikani puolesta voin myös ta'ata.
Minä en muutakaan Aumolasta, vaan pysyn aina teidän läheisyydessänne". "Ole huoleti, lapseni", virkkoi hiljaa Helena. "Minä paranen. Te ette siis minua ylönkatso?" Esa astui vuoteen luo ja sanoi hiljaa: "Voitko anteeksi antaa minun pikaisuuteni?" "Sydämestäni", kuiskaa Helena. Hän osoitti tahtovansa juoda.
Venhe töksähti samassa rantaan ja sekavilla tunteilla kiipesivät Pilveiset ylös törmää, täynnänsä kiukkua kaikkia vastaan ylipäänsä ja Esaa sekä Luopion emäntää vastaan erittäinkin. Toista viikkoa oli jo kulunut siitä, kun Helena oli lähtenyt Aumolasta. Hän sairasti keuhkokuumetta. Kovat tuskat vaivasivat häntä hengittäessänsä. Hän makasi enimmiten houreissa ja heikkoni heikkonemistaan.
"Mutta me emme tahdo mitään palkkaa". "Niin tosiaankin, me emme tiedä mitä edes tahtoisimme", lisäsi Sofia. "Mutta jos jonkun päivän kuluttua joku toive mieleemme johtuisi, niin tahdomme sen hyväntahtoisuutesi vuoksi ilmaista. Vaan päätoiveemme on, että ystävyys välillämme säilyy". Kun nyt sydämmelliset jäähyväiset oli sanottu, läksivät Pilveiset Aumolasta.
Sofia tuli juosten heitä vastaan, levitti kätensä ja huusi: "Nyt on kohta maailma nurin!" jonka uutisen kuultuaan, Luopion isäntä tarkasteli taivaanrantaa ja huomattuaan sen olevan paikoillaan, kysyi: mitä hän tarkoitti. "Ettekö ole vielä kuulleet?" huudahti Sofia. "Helena on ajettu pois Aumolasta ja Valpuri on muuttanut Takalon mökkiin!" Hän lisäsi: "Halolla ajettu! Ajatelkaa sitä kyytiä!"
Kun vihdoin kesäkuun aurinko vaipui metsän taa, läksi iloinen seura Aumolasta, aavistamatta, mitä läheisimmässä tulevaisuudessa oli siellä tapahtuva. Pari vuorokautta oli kulunut edellisessä kerrotusta. Esan täytyi lähteä käymään lähimmässä kaupungissa, jossa asiat vaativat hänen viipymään kolme päivää.
"Naisen sydän ei aina huoli vanhempain sopimisista. Vaan jättäkäämme tämä asia. Valpuri on hyvä, siveä tytär. Minä toivon, että hän on varoillaan". Hetken kuluttua lähdettiin padolta kotiin. Valpuri oli hyvin harvapuheinen. Kun Pilveiset olivat eronneet Aumolaisista, kertoi Sofia Helenan epäluulosta ja sanoi, että Juho tavalla tai toisella olisi karkoitettava seudusta ja etenkin Aumolasta.
Kansan seassa parantavat viisaat akat ihmisiä yhtä paljon kuin viisaat miehetkin". Ennenkun huhu siitä, mitä Aumolassa tapahtunut oli, kerkesi levetä pitäjäälle, oli Pilveisten Hannu tullut tilaisuuteen toteuttaa kostonhankkeensa tuota vihattua Juhoa vastaan. Iltaa ennen kuin Helena oli lähtenyt Aumolasta, oli Juho käynyt toisella puolen jokea ja kulkenut sivu Hannun kodin.
Sitten hän vaivaloisesti nousi ja läksi astumaan pois Aumolasta päin. Esa istui jonkun ajan kotona. Sitten hän lähti ulos kujaa kävelemään. Salainen toivo eli hänessä, että Helena kohta palaisi, sillä mihinkäpä hän menisi. Esa käveli pelloillaan ja niityillään. Päivä kului ja viileä ilta tuli. Tuuli oli kääntynyt pohjoiseen ja ilma tuntui nyt kolkommalta kuin pariin viikkoon.