Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
HASTINGS. Verinen Richard! Maani poloinen! Ennustan sulle kamalinta aikaa, Mit' ikään inhass' ijässä on nähty. Nyt ota pääni, vie se Glosterille, Tuleepa surma pian ilkkujille. Viides kohtaus. Towerin muurien sisäpuolella. GLOSTER. Vavista voitko, lanko, kasvos muuttaa, Ja kesken sanaa tukehuttaa henkes, Ja alkaa taas ja taaskin keskeyttää, Kuin vimmainen ja hullu kauhust' oisit?
Oikein sydämeni sävähti, vaikken ole juuri mikään pelkuri. Entä kun sillä vielä on silmät auki, sehän siinä on kaikkein kamalinta. Niin, älä minuun noin tuijota. Ei minulla ole veden pisaraakaan. Kourassaniko sitä toin, kun en astiaa löytänyt. Uhhuh, vieläkin pöyristyttää. Kuuluu tietävän pahaa, kun ruumiin silmät jäävät auki. Hän toisia jälkeensä kutsuu, sanotaan. HOMSANTUU. Juuri niin.
He karkottavat sinut maasta. Rafael, Rafael, kaikki on lopussa! Karkottavat maasta, karkottakoot, mutta että minun torpparini sitä en olisi aavistanut, omat mieheni se on kamalinta kaikesta! Minä tulen hulluksi. Rouva veti hänet sohvalle viereensä, unohti oman kauhunsa ja hellästi lohdutellen pujotti kätensä vanhuksen kaulan ympärille.
Nimismies oli tyhmän uteliaana jäänyt suu auki tuijottamaan Rauhalahden kukistuvaan herraan, voimatta ymmärtää miksi juuri tuo asia saattoi tässä olla »kamalinta kaikesta». Hän heräsi vasta kun maanviljelysneuvos, odottaen hänen poistumistaan, katsahti häneen tuuheitten kulmiensa alta.
Oi, jos poltetut asunnot, hävitetyt vainiot, köyhyys, kuoliaaksi lyödyt, kidutetut tai vankeuteen ja orjuuteen viedyt ihmiset, jos valtiolliset onnettomuudet, niinkuin menetetyt maat, hunningolle joutuneet raha-asiat ja yleinen voipumus, olisivat ainoat seuraukset pitkällisestä ja hävittävästä sodasta, niin ei se näky lähimainkaan olisi kamalinta, mikä ihmisen silmää kohtaa tämän maailman veljessodissa.
Hän ja meidän pääsihteerimme katsastivat sitä tarkkaan. Se on Huntingdonin allekirjoitus, epäilemättä, sanoi viimeksimainittu. Sen voisin vaikka missä valallani vakuuttaa. Sepäs on kummallinen tapaus. Kummallinen tapaus se olikin. Molemmat herrat menivät toiseen kamariin, missä he taas puolen tuntia viipyivät. Takaisin tullessa heidän kasvojen ilmeensä osoitti yhä vielä kamalinta hämmästystä.
Nyt on kannel unhotettu! Niinkö? Eipä vainenkaan: Konsa sydän tuskiansa, Kansa soittaa kanneltaan. Joutui uusi tuskan aika Leipä loppui kansalta: Kamalinta niittoansa Niitti nälkä kuolema. Silloin kansan tytär kaino Kanteloisen polvelleen: Mitähän, jos yrittäisi Sillä leipää lapsilleen? Vapis ääni kanteleessa, Sydän sykki kovemmin, Kyyneltulva tukahutti Laulut hellän sydämmen.
Mutta sitä rajummiksi tulivat raatelijat, kuta enemmän ne verta näkivät ja saivat sitä maistaa. Lopulta rupesivat ne raivoissaan kuolleita tovereitansa raatelemaan, pitäen kaiken aikaa mitä kamalinta melua, ulvontaa ja rääkkinää.
Päivän Sana
Muut Etsivät