United States or Monaco ? Vote for the TOP Country of the Week !


Tuonen rauha-rannoille Kiiruhdit jo eellämme. Mutta hetket nopsaan vaihtuu, Esirippu eestä haihtuu. Salve, salve! Uurna kallis, hyvästi! Hyvästi, tuhka pyhä! Salve, salve! Ilicet ire licet Seurata miks saa me emme? Hautas olkoon sydämemme! Suloisesti lepää siellä, Yhtyämme tuonen tiellä. Lohdun minkä meille suo Pisarat nuo pyhän veen? Väikkyänsä miksi luo Soihdut sumun kyyneleen?

»Entä se jumalankieltäjä kristitty, natsarealainen tai mikä hänen nimensä on?» »Oh, se koira rukka! Jos hän uhraa Kybelelle tai Isikselle, niin hänet armahdetaan. Ellei, niin tiikeri hänet saa. Melkein luulen niin käyvän, mutta tuomio sen asian ratkaisee. Me puhumme, vaikka uurna vielä on tyhjä. Ja kreikkalainenkin voinee välttää oman kirjaimistonsa kuolemaa uhkaavan Th:n.

Hän katui katkerasti sitä, että oli koskaan sieltä lähtenyt. Hän rakennutti pienen Venus-temppelin paikalle basilikan, jonka kuorikellariin pantiin uurna, missä molempien rakastavaisten sydämet olivat. Rukoillessaan lapsensa autuuden puolesta rukoili hän samalla intohimoisesti kostoa Cethegukselle, jonka osallisuutta Camillan kuolemaan hän ei edes aavistanutkaan.

Hautakappeli koristettiin kukin ja köynnöksin, alttarille sytytettiin pyhä tuli, ja seinillä riippui liekehtiviä lamppuja. Mutta ennenkuin erottiin laulettiin vielä tuo liikuttava hyvästijättö-laulu »Salve Eternum» itkien ja moneen kertaan. Salve eternum. Hyvästi, oi sielu vapaa! Hyvästi, oi uurna pyhä! katseet, kaihoin etsein yhä Kallistamme, ah, ei tapaa.

Voitko syytöksen kumota?» »Jos vain pääsen vapaaksi, ei kenenkään pompeijilaisen pää ole niin tukevasti harteilla kuin hänen. Näin koko tapahtuman näin Arbakeen iskevän. Voin ilmaista todellisen murhaajan ja pelastaa syyttömän. Mutta jos hukun, tuhoutuu hänkin. Tunnetko sääliä häntä kohtaan? Oi, siunattu vieras, minun sydämessäni on uurna, joka hänet joko tuomitsee tai vapauttaa

Ei kumma ollut teelmän muoto: uurna vain vanha, kirjaeltu korkokuvin, mut salaperäinen kuin kuolon kuuma ja vakaa, kuin on päätös päiväin huvin: siin' eli vanhan Hellaan henki suurna, se haastoi haavein kaukaa kangastuvin, kuink' elon pulmat ymmärrettiin ennen ja kuinka urhot kulki kuoloon mennen.