Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Läksi siitä laskemahan, Laski päivän maavesiä, Päivän toisen suovesiä, Kolmannen merivesiä. Niin päivällä kolmannella, Loi silmänsä luotehelle, Näki suuren Suomen linnan, Keksi Wiipurin vihannan. Veäksen vesiä myöten, Halki aaltojen ajaksen, Lankes' alle Suomen linnan, Alle Wiipurin vihannan.
Souti kerran suovesiä, Souti toisen maavesiä, Kolmannen kotivesiä; Pyllisess' on pyytöpaikat, Ryytissä rysäsiaset, Kalasaunat saarimaalla. Souammako saarimaalle, Saarimaalta manterehen, Manteresta maammon luoksi, Maammon luota taaton luoksi, Taaton luota veikon luoksi, Veikon luota siskon luoksi; Siskoll' on sininen silta, Jossa leikki lyötänehe, Tanssi tallaeltanehe. Läkkäm sikko Suurulahan.
Hän kunnioitti suuresti metsäläisiä sekä maavesiä, mutta edellisiä pelkäsi hän paremmin sentähden, että varoi niiden nylkevän päänahkansa ja kiusaavan häntä, kuin jonkun miehuuttoman kuolemanpelon takia, ja koska hän nyt oli huoneen, jospa kohta ei laivan kannella ja tiesi, ett'ei hänen tarvinnut pelätä vihollisten kumottavan laivaa, liikkui hän niin pelottomasti ja vallattomasti, että Opas olisi ollut ensimmäinen häntä moittimaan, jos olisi nähnyt miten hän menetteli.
Heidän onnensa tarttui toisiinkin näkymättömän maailman olentoihin. Vaka vanha Väinämöinen Matka kulki »maavesiä, suovesiä ja koskenvesiä». Koskistakin onnellisesti suoriuduttiin: Mutta sitten ilmaantui äkkiä este ja tie sampolaisilta nousi pystyyn:
Vaka vanha Väinämöinen laskea karehtelevi tuon on pitkän niemen päästä, kylän kurjan kuuluvilta. Laski laulellen vesiä, ilon lyöen lainehia. Neiet niemien nenissä katselevat, kuuntelevat: "Mi lienee ilo merellä, mikä laulu lainehilla, ilo entistä parempi, laulu muita laatuisampi?" Laski vanha Väinämöinen, laski päivän maavesiä, päivän toisen suovesiä, kolmannen kosen vesiä. Siinä lieto Lemminkäinen muisti muutaman sanansa korvalla tulisen kosken, pyhän virran pyörtehessä. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Heitä, koski, kuohuminen, vesi vankka, vellominen! Kosken tyttö, kuohuneiti! Istuite kihokivelle, kihopaaelle paneite! Sylin aaltoja aseta, käsin kääri käppyröitä, kourin kuohuja kohenna, jottei riusko rinnoillemme eikä päällemme päräjä! "Akka aaltojen-alainen, vaimo kuohun-korvallinen! Nouse kourin kuohun päälle, yskin aallollen ylene kuohuja kokoamahan, vaahtipäitä vaalimahan, jottei syytöintä syseä, viatointa vierettele! "Kivet keskellä jokea, paaet kuohun kukkuralla otsansa alentakohon, päälakensa painakohon matkalta punaisen purren, tieltä tervaisen venehen! "Kun ei tuosta kyllin liene, Kivi-Kimmo, Kammon poika, väännä reikä vääntimellä, puhkaise purasimella keskelle kosen kiveä, pahan paaen palleahan, juosta purren puuttumatta, venehen vikaumatta! "Kun ei tuosta kyllin liene, veen isäntä, vuon alio, kivet saata sammaliksi, hauin vuoluksi venonen kuohuja kulettaessa, mäkipäitä mentäessä! "Neiti kosken-korvallinen, impi virran-vierellinen! Kehreäs utuinen lanka utuisesta kuontalosta! Veä lankasi ve'elle, sinerväsi lainehelle, jota pitkin purren juosta, tervarinnan teuotella, mennä miehen melkeänki, äkkiouonkin osata! "Melatar on, mielivaimo! Ota mieluisa melasi, jollapa piät pereä, noitivirrat viilettelet katehen koan e'etse, noian ikkunan alatse! "Kun ei tuosta kyllin liene, Ukko, taivahan jumala, piä miekalla pereä, tuijota tupettomalla, jotta juosta puisen purren, mennä mäntyisen venehen!" Itse vanha Väinämöinen laskea karehtelevi. Laski louhien lomitse noita kuohuja kovia; eikä puutu puinen pursi, vene tietäjän takellu.
Päivän Sana
Muut Etsivät