Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Vanha Luoti tuvan eessä Mäkirinteellään; Ehkä vanhass' sydämmessään Loistaa päivä, loistaa toivo Lämpimämmin entistään. Vanha Luoti, vanha Luoti Miettii ehkä laillain hän: Suloista on elää sentään, Mikä ihmeen kaunis ilma, Ilma päivän selkeän. Mitä siellä, tirske kuuluu Kautta niemien ja saarten? Mikä riemu raikuukaan? Lahden pohjassako immet uivat Vaiko soutaa Immet venhollaan?
Jokainen matkustaja, joka sisämaan ihanilta kummuilta on luonut silmänsä siihen maiden ja vesien paljouteen, mikä vaihtelevina kuvina avautuu hänen eteensä, tietää myöskin näiden kuvain häntä enimmin miellyttäneen, kun rauhallinen tyyneys niitä hallitsi ja järvet peilikirkkaina lepäsivät, metsäisten niemien ja saarien kaunistamina.
Käännyttyämme takaisin järven pohjoiselta rannalta olevasta Tuulivaaran kylästä, lähdimme illan suussa soutelemaan samaa tietä, jota olimme tulleetkin. Ilma oli aivan tyven ja veden sileä pinta ei liikahtanutkaan muualla kuin matalikoilla ja niemien nenissä, joissa maininki sai aikaan vähän kuolevia väreitä.
Mutta tämä oli laulu, jonka laineet lauloivat minulle syvyydestä: NEIET NIEMIEN NENISS
Laagje aikoi kulkea alas Altenin pitäjään, yli Alteidenin tunturin Jokelvuonon kaukaisimpien niemien rannikoille. Pikku Lailaa täytyi luonnollisesti usein kantaa, ja tavallisesti oli tuo tuima Jaampa se, joka kantoi häntä nahkasäkissä selässään, joten tyttö, jos tahtoi, saattoi pitää kiini hänen pitkästä tukastaan.
Vähitellen lähtivät laiturilta kaikki kaupunkilaiset pois, mutta kauan istui siellä vielä keskenkasvuinen tyttö yksinään pollarin päässä ja katseli kauas tuonne pitkin siintäviä selkiä, joiden pintaa laiva parhaillaan viilteli. Nopeasti lipuikin se eteenpäin niemien ja saarien lomitse, ja useimmat matkustajat olivat kerääntyneet sen kannelle luontoa ihailemaan.
Vaikka silmät sua surren sokeiksi itkimme! Vaikka niemien kivet sinua vuottaessa sileiksi istuimme! Että hennoit meidät jättää? Etkö huoli, vaikka tulit! Olivat itkevinään, esiliinoja silmille kohottaen. Kauko pyrkii pois. Mutta minkä hän astuu eteenpäin, sen peräytyvät toiset. Juoksevat kaikki joutilaat katsomaan, mikä akoilla ilona.
Mitä enemmän huhu levisi vuonoihin, sitä kummallisemmaksi se muuttui ja lopulla niin kummalliseksi, että se poiketessaan niemien ja taipalien läpi ja tunkeutuessaan ahtaisin sivuvuonoihin, oli tullut "tulimerkiksi taivaalla" "kalaksi, jolla oli suuri luuta perässään."
Nykyään on näissä pitkissä, kiertelevissä vesissä viitoitettuja kulkuväyliä veneille, lotjille ja höyryaluksille. Purjehditaan järvenselästä toiseen, monta peninkulmaa eteenpäin, lukemattomien saarien, niemien, kannasten ja vaihettelevien rantojen sivuitse, aivan niinkuin merenrannikon saaristossa. Saimalla näkee kyllä maata joka taholla, mutta suurilla selillä näkyy maa kaukaa siintävänä.
Elli ei voinut pidättää nauruaan ja Olavi nauroi mukana, kun oli huomannut, että laineet olivat äsken ohi menneen höyrylaivan laineita. Salaperäisinä ja sileinä olivat ne vaeltaneet yli tyynen selän ja jatkoivat matkaansa nuoleksien mennessään niemien neniä ja saarien kivisiä rantoja. Ne menevät tuonne meidän rantaamme saakka. Kuuletteko, kuinka hauskasti ne kohisevat mennessään!
Päivän Sana
Muut Etsivät