United States or Democratic Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Auttamaan Hän tuli tänne, Näki teidät veressänne Puolikuolleena tiellä, Sitoi haavanne, vei vielä Majahan ja isännän Hoitoon antoi hyvähän. Hän ne sanoo isänniksi, Käskee toisten korjaajiksi, Joille Hän suo valistuksen Ynnä Hengen todistuksen. Kaksi penninkiä nuo Monelle Hän vielä suo. Kärsiä Hän käskee vielä Ajan, jonka Hän on tiellä; Palatessaan lupaa maksaa, Käyttää aina armotaksaa.
Hän on köyhä, mutta häneltä pinnistin vikkelästi ulos kaksikymmentä penninkiä, ja kymmenen määrää siinä kohdassa laki. Noo, tosin puristan ja kiskon, »oikein ja väärin kokoon käärin»; mutta samoin teki tässä ennen minua toinen mies, samoin myöskin mies ennen häntä, ja niin on tapahtunut aina alusta Rooman vallan.
SAKEUS. Käy kerta viikuna- ja palsamitarhani ympäri ja katso, onko kaikki, niinkuin oleman pitää. Muista: hedelmät rippuvat valmiina, aita on heikko ja varkaita monta. Tee, niinkuin sanoin. RUBEN. Teen sen heti. Niin, viisi tuhatta penninkiä ja kasa ropoja siihen lisäksi, siinä on rikkauteni rahassa. Rikas olen, mutta miksi en rikkaampi? Viisi tuhatta penninkiä; miksi ei kymmenen tuhatta?
Juudas julmasti vihastui, Saapi saatanas tilansa Sydämmessä syntisessä, Katsoi päälle karsahasti, Sanoi suulla ahnehella: "Mihin kelpaapi kulutus, Hyvän voitehen hukutus?" Läksi kohta kiiruhusti, Tykö juoksi juutalaisten; Kolmekymmentä kysyypi Palkastansa penninkiä: Etsiipi ajasta siitä Kuinka päättäisi pahuuden.
Ruben, sinä aina uskollinen Ruben, ota halttuusi rahat, lue kohta siitä vaivaisille puolet, kahdeksankymmentä penninkiä leskelle Gilgalissa ja neljäkymmentä eräälle miehelle Bet-Haramissa, ja vielä monille muille... JOAS. Heretkäät, hullut! Heretkää jo!
Niin se palvelija meni ulos ja löysi yhden kanssapalvelijoistansa, joka hänelle oli velkaa sata penninkiä: ja hän tarttui häneen ja kiristi häntä kurkusta, sanoen: maksa minulle velkasi. . Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan hänen jalkainsa juureen ja rukoili häntä, sanoen: ole kärsivällinen minun kanssani ja minä maksan kaikki sinulle.
JOAS. Elohimin nimessä, minä ottaisin hänet. SAKEUS. Terve sinä! JOAS. Rakkauteni häntä kohtaan ei ole kullan pyyntiä, vaan puhdas ihastus, niinkuin ennen Jaakopin povessa Raakkelia kohtaan. SAKEUS. Poikani, minä tahdon uskoa sen, ja olen valmis laittamaan häitä. JOAS. Yhtä mielin kerran vielä kysyä. Naituani tyttärenne, kuinka suuren huomenlahjan saan? SAKEUS. Kaksi tuhatta penninkiä.
Niin se palvelia lankesi maahan ja rukoili häntä, sanoen: herra, ole kärsivällinen minun kanssani, ja minä maksan kaikki sinulle. Niin armahti herra sitä palveliata, päästi hänen, ja antoi hänelle velan anteeksi. Niin se palvelia meni ulos, ja löysi yhden kanssapalvelioistansa, joka hänelle oli velkaa sata penninkiä: ja hän tarttui häneen, ja kiristi häntä kurkusta, sanoen: maksa minulle velkasi.
Niinpä määräsi Vermlannin maaherra G. Soop, etteivät suomalaiset 40 markan sakon uhalla saa myydä polttamiansa sysiä sinne missä he saivat parhaan hinnan tai mihin oli lyhyin matka, vaan heidän oli kuljetettava sydet erikseen määrättyihin tehtaisiin, missä heidän täytyi tyytyä siihen hintaan, jonka tehtaanomistaja määräsi; siihen aikaan se oli 16 äyriä parmaalta eli kaksi penninkiä tynnyriltä.