Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
»Pegasos, olet orhini oivallisin!» sana samosi ilmojen sankarin, »jos olet mun orhini nyt ja ain, kirot ankarat kilpistyy jumalain, olen onnen mies, olen miekkoinen mies, mua paina ei kohtalon kolkon ies, ei houkuta elämän riemut turhat, ei synkistä syyt, ei rikokset, murhat, kuin viaton vierin, kuin kuningas kulen, käyn halki tunnonkin tuskain tulen, Tuon lauluista ilon ma itselleni, saan soitosta lohdun ma sydämelleni, näin uhmaten unhoa Sallimusta, kun kuolen, kolkutan jumalten usta.»
Lyön vetoa, sun tyttö viel' on tänään! Ja mustan, uljaan orhini sä saat, Jos hukkaan. Hupsu, rakkautt' et ole Sä koskaan tuntenut. Vaan kahdeksasti, Ja katumoiksi, kiusaks' ainoasti. Kuudes kohtaus. Puhujan suuren laill' en väittää taida: "Mun hauskuuten' on aattehet ja kirjat; Ei iloist' ole, jok' ei iloisemmaks Käy niiden kautta; ei niin suruista. Jolt' ei ne osaks suruisuutta poista."
Hepo juoksee, tiuvut soipi, kulkuset kilahtelee. Kaukana rinteillä metsäisillä jo kiteet kimaltelee. Anja silmänsä aukaisee. »Mikä loistaa mun silmäterään? Miksi niin minun sielussani kultaiset kuvat herää?» »Päivällä vaan on hopeat ja kullat vaan on kuilla. Eihän se ole kuin aamun koitto mun orhini vemmelpuilla, orhini yksi-öisen tään, jolla yhden yön ma ajan.
Mä virran varrella keksin tien Sun linnaasi kulkevan; Mä sille poikkeun, helteestä Mua varsani väleen vie." Samassa lausuu hän orjalleen: "Mun orhini tuo, Iwan! Tuo myös mun valkea haukkani, Se tänään kiitävä on." Nyt Wolmar ruhtinas vaunuistaan Hän hyppäsi, käski noin: "Sä joudu, joukkoni, linnaani Ja tuloni ilmoita. Mun viitsii veljeni, vieraani, Nyt hetkisen metsästää.
Vaan nyt en käy minä, ei kaviokkaat orhini kilpaan, niilt' ajomies meni armas näät, meni kunnia kuulu, hän, joka niilt' useasti ol' öljyin välkkyvin harjan uhkean voidellut, vesin kirkkain huuhtonut ensin. Surren liikkumatonna ne seisovat, ain' alas maahan painuu harjat, noin sydän synkkänä kumpikin seisoo.
IIVARI. Mutta katso, ettes putoo sieltä, koska orhini nelisiin juoksee! ANTRES. En minä putoo. IIVARI. Missä on hattus, Esko? ESKO. Tuonne metsään se jäi, mutta jääköön heitä vaikka kymmenen. IIVARI. Niin juuri. Tästä lähin käymme silkki-hatussa. ESKO. Ja kultakellossa. Ostammepa itsellemme kruunun puustellin tai arenteeraamme jonkun herran kartanon. IIVARI. Sen teen minä kohta.
IIVARI. Hän ei kärsi yksinkertaisia, ja yksinkertaisiapa olemme, jos häntä nuhtelemme siitä, josta meidän häntä kiittää tulee. Nyt kaikki rattaille; orhini levottomuudesta pyrskii ja raappii! Minä, ajajanne, istun nokalle tähän, eno, kultakukkomme kanssa, istuu keskellemme, sitten Esko, ja sinä, pillinesi, sovita itses tuonne taakse ja puhalla, että taivas repee! ANTRES. Minä puhallan!
Ja suuri on kuninkaiden murhe. »Mun orhini valkeat te valjastakaa kuus!» Näin kuningas se kesk'yöllä orjillensa huus. Se yö oli kaunis ja kalpee. Ja kuningas se kulkevi vaunuissaan, mut murhe istui vierellä kuninkahan. Ja suuri on kuninkaiden murhe. Kas, kaviot ne kopsaa ja liikkuvi maa, mut Irma-impi rauhassa makas majassaan. Se yö oli kaunis ja kalpee. »Oi, äitini, kuule kuinka jyrisevi tie!
Päivän Sana
Muut Etsivät