United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mirjam jäi yksin. Kauan aikaa hän seisoi liikkumattomana ja silmät ummessa samalla paikalla. Vihdoin hän pyyhkäisi käsillään ohimoitaan ja poskiaan ja avasi silmänsä. Huoneessa oli hiljaista. Avonaisesta akkunasta hiipivät sisään kuun ensimmäiset säteet. Ne leikkivät Totilan valkoisella vaipalla, joka oli heitetty tuolin selustalle. Mirjam riensi sen luo ja peitti vaipan helman kuumin suudelmin.
Vaikka Jeanne maalla olonsa aikana oli paljon jo oppinutkin, ei hän kuitenkaan vielä ollut ajatellut muuta kuin runollista rakkautta ja joutui nyt aivan hämilleen. Hänen vaimonsa? Eikös hän sitä sitten nyt jo ollut? Silloin alkoi Julien suudella häntä pienin, nopein suudelmin ohimoille ja niskaan, hiusten rajaan.
Tämä tyytymätön äänen sävy liikutti Jeannen mielen niin, että hän yht'äkkiä kääntyi Julien'iin päin pyytääkseen anteeksi, häneltä. Mitä sitten tapahtui? Siitä ei Jeanne muistanut mitään, sillä hän oli kuin sekaisin; hänestä tuntui vain, että Julien peitti hänen huulensa loppumattomin, kiitollisin suudelmin. Sitten Julien oli hänelle jotakin puhunut ja hän vastannut hänelle.
Suloinen säikähdys värisytti hänen ruumistaan. »Regina», jupisi hän. Silloin vaipui olento polvilleen hänen vuoteensa viereen ja peitti kyynelin ja suudelmin hänen kätensä. Boleslavin valtasi hiljainen herpous. Hän halusi silitellä mustaa tukkaa, joka irtoimena valui tyynylle, mutta hänen kädellään ei ollut voimaa vapautua Reginan käsistä.
Hänen kutrinsa sormin ma kiertäisin, hänen silmänsä peittäisin suudelmin, hänen surunsa kauas ma karkoittaisin, hänen huulensa hymyileviks saisin, hänet veisin ma riemussa karkeloiden yli rotkojen, kenttien, kukkuloiden, yli Helikon luolaani salaiseen, minun viereeni yrttivuoteeseen! Koko kesän ma yksin tanssinut oon ja kutsunut armasta karkeloon.
Sua, lehdon soitin, siksi kuuntelen, Kuin sammuu illan rusko viimeinen, Ja öinen soihtu kalpee kuumottaa; Majalla neito nyt mua kohtajaa, Ja sitten, kuinka laulus ymmärsin, Suusanoin virka en, vaan suudelmin. Linnustaja-poika. Nyt lintu hyppii maassa vaan Ja lehvä varjoaa; En ampunut oo kertaakaan, Ja nyt jo illastaa.
Niin rakastatte kuoloa, kauhun öitä, te veriviholliset, te veljekset! Charles Baudelaire Kuin enkeli kepein siivin sun vuoteellesi hiivin, yön tullen hämärän sun uness' yllätän. Sua suutelen, armahin, hienoin ma suudelmin kuudan-vienoin ja kuin käärme kostehin ja kylmin, petollisin. Taas koitteessa kalpean aamun näät väistyvän valkean haamun tulen illalla jällehen.
Suudelma. Sua kyltymättä suutelen; Ja tokko konsaan kyllyn? En. Nyt, tyttö kulta, lausu tuo: Mink' onnen muisku sulle suo? Sä suosit tuota niinkuin mie; No missähän sen hauskuus lie? Niin kysyn, äsken kyselin, Ja vastaelet vaan suudelmin. Jos hunajaa mun suussan' ois, Ei muiskus hellemp' olla vois Jos sappee siihen pirskottais, Yht' armas oisi suudelmais.
jaloin paljain käydä halaan, tieni hurmein kostuttaa, jotta joka askel-alaan verenkukka versoaa; suudelmin maan tahdon peittää ihmiselon polkeman, tielle sydämeni heittää, tomuun eteen kulkijan; maassa matain, sovitusta pyytää pyhän elämän, rukoella siunausta tuonen unhon lempeän! Jalanjälki jok'ainoa..
Kuka tahtoo isän erottaa pojasta?» Ja Medon puristi ruumiin rintaansa vasten ja peitti sen intomielisin suudelmin. »Mene!» hän sanoi nostaen hetkeksi katseensa. »Mene! Meidän täytyy olla kahden!» »Ah!» säälivä natsarealainen huudahti. »Kuolema on jo teidät erottanut!» Vanhus hymyili rauhallisena. »Ei, ei, ei!» hän mutisi äänen käydessä sana sanalta heikommaksi. »Kuolema on ollut ystävällisempi!»