United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kynnin kymmenen vakoa, Kylvin kymmenen jyveä, Sain siitä sata kekoa, Tuhat riihtä tungettelin. Pu'in riihen ripsuttelin, Sain otria ololta, Otrista oluen keitin; Join ma jouluna olutta, Sillä lauloin laskiaisna, Viel' oli päässä pääsiäisnä. Panin tamman valjahisin, Ajoin kyytillä kylässä; Reki hiettona helisi, Kapla koivuinen kalisi.
Siitä lieto Lemminkäinen, tuo on kaunis Kaukomieli, varsan viiasta vihelti, kulokosta kultaharjan; pisti varsan valjahisin, puikkoihin tulipunaisen. Itse istuikse rekehen, kohautti korjahansa, laski virkkua vitsalla, karkutti kariperällä. Virkku juoksi, matka joutui, reki vieri, tie lyheni, hope'inen hiekka helkki, kangas kultainen kumisi. Kulki päivän, kulki toisen, kulki kohta kolmannenki.
Vaka vanha Väinämöinen itse itkuhun hyräytyi; pani varsan valjahisin, ruskean re'en etehen, siitä reuoikse rekehen, kohennaikse korjahansa. Laski virkkua vitsalla, helähytti helmisvyöllä; virkku juoksi, matka joutui, reki vieri, tie lyheni. Jo kohta kylä tulevi: kolme tietä kohtoavi. Vaka vanha Väinämöinen ajavi alinta tietä alimaisehen talohon.
Kylmän kulta kuumottavi, vilun huohtavi hopea." Kahdeksasneljättä runo Tuop' on seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, heitti kultaisen kuvansa, hope'isen neitosensa. Pisti varsan valjahisin, ruskean re'en etehen, itse istuvi rekehen, kohennaikse korjahansa. Lähteäksensä lupasi sekä mietti mennäksensä pyytämähän Pohjolasta toista Pohjolan tytärtä.
Sanoi Hämeen Heinrikki Eirikille veljellensä: "Kyllä kierrän Kiulon järven, Ympäri joki koveran." Pani varsat valjahisin, Suvikunnat suitsi suuhun, Pani korjat kohallensa, Saatti lastat sarjallensa, Anturoillensa avarat, Perällensä pienet kirjat. Niin kohta ajohon lähti, Ajoi tietä, matkaeli, Kaksi päiveä keväistä, Kaksi yötä järjestänsä.
Nevalainen kuokki, kaatoi niinkuin ennen kaskeansa; kauan rauhallisna raatoi, vaan kun vaikene ei kansa, käypi miesi miettiväksi; valjahisin varsan suori, papin pakinoille läksi; jäi vaan kotiin poika nuori. Palas pappilasta.
Louhi, Pohjolan emäntä, sanan virkkoi, noin nimesi: "Sille työnnän tyttäreni, sille lapseni lupoan, joka sampuen takovi, kannen kirjo kirjoittavi joutsenen kynän nenästä, maholehmän maitosesta, yhen ohrasen jyvästä, yhen uuhen untuvasta." Pani varsan valjahisin, ruskean re'en etehen; saattoi vanhan Väinämöisen, istutti oron rekehen.
Siitä seppo Ilmarinen vaatettihe, valmistihe, pukihe, somistelihe. Sanoi sitte orjallensa: "Valjasta nyt viljo varsa kirjokorjasen etehen lähteäkseni ajohon, mennäkseni Pohjolahan!" Orja tuon sanoiksi virkki: "On meillä oroista kuusi, kauran syöpeä hepoa. Minkä noista valjastaisin?" Sanoi seppo Ilmarinen: "Sie ota paras oronen: pistä varsa valjahisin, ruskea re'en etehen!
Tulisiko tuhma tunti, saisi neiollen ikävä, pistä puuru puikkoloihin tahi valkko valjahisin, tuo neittä ison kotihin, emon tuttavan tuville! "Ellös sie tätä kanaista, ellös liinalinnuistamme oletelko orjanasi, palkanpiikana pi'elkö, elä kiellä kellarista eläkä aitasta epeä!