Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
VIOLA. Jos parempaa se on, kuin mitä olen, Niin olkoon menneeksi: nyt olen narri. OLIVIA. Mink' ivan määrän viehkeyteensä kätkee Tuo huulten suuttumus ja ylenkatse! Niin huonosti ei piile verityökään Kuin kaino lempi: sit' ei peitä yökään. Cesario, kautta kevään kukkean, Kautt' impeyden, kunnon, kunnian, Sua, vaikka korskaa, sydämmeni halaa, Ja sitä äly, järki turhaan salaa.
Miks enkeleitä siihen vaivata? DAJA. Kysyä pyydän, Nathan: mitä haittaa, jos enkeliksi uskoo ennemmin kuin ihmiseksi pelastuksen tuojan? Niin eikö pelastuksen alkusyy, käsittämätön, lähemmältä tunnu? NATHAN. Vain korskaa, korskaa pelkkää! Rautaruukku niin mielellänsä nousis ahjosta hopeapihdeissä, jott' itsekin hopeamaljalta se näyttäis. Pah! Ja mitä haittaa? kysyt, mitä haittaa?
Tuota korskaa herraa Jok' omass' ihrass' ylpeyttään paistaa Ja jonka aatoksiin ei mahdu muu, Kuin mikä häntä itseään vain matkii Ja märehtii näin kunnioisko mies, Jot' enemmän kuin häntä jumaloimme? Tää kolmast' ylevä ja uljas prinssi Niin ei saa nuorta laakeriaan ryöttää, Niin, kuulkaa, arvoaan ei alentaa, Hän, jok' on yhtä kuulu kuin Achilles Hän ett' Achilleen menis luo.
Nyt toimeen! Sinä, Marcus, ammut hyvin. Nyt, poika! Ammu, Marcus, kun ma käsken. Se totta tepsii, minkä kirjoitin; Ei jäänyt ykskään jumal' anomatta. MARCUS. Te kaikki nuolet hoviin ampukaa: Näin korskaa keisaria kidutamme. TITUS. Nyt jouset jänteen! Juur' Neitseen kohtuun: Pallaalle se anna! MARCUS. Min' ammuin penikulman ohi kuun: Zeun kädess' on sun kirjeesi nyt varmaan. TITUS. Haa, Publius!
Oi, älkää kurjuuttani kiusatko, Jott'ei niin halpaan tekoon se mua saata, Ett' alan huomauttaa, mitä hyvää Min' olen teille tehnyt. VIOLA. Sit' en tunne, En tunne ääntänne, en kasvojanne. Enemmän vihaan kiittämättömyyttä Kuin valheen ylpeyttä, viinan korskaa Tai muuta pahetta, jonk' inha myrkky Veremme heikon valtaa. ANTONIO. Taivaan taatto! 2:NEN OIKEUDENPALVELIJA. Pois matkaan, herra!
Hän on tehtävänsä tehnyt ja ansiolliset työnsä päättänyt ja melkein yksimielisesti suree seurakunta tuota kunnan vanhintansa. Ilman ulkonaista korskaa ja kiiltoa oli koko hänen vaelluksensa. Siisti ja puhdas oli todella hänen kotinsa, niinkuin hänen käytöksensäkin. Hänen ainoa silmämääränsä oli kansansa kohottaminen ja sen asian eteen hän uhrasi henkensä ja ruumiinsa voimia sekä rahaa.
Mutta Olympoon taas kaikk' astui muut ikivallat, ken vihan vimmaa täynnä, ken voiton riemua korskaa; luo isän istuivat jylypilvisen. Mutta Akhilleus Troian miehiä kaas, hevot hengeti löi kaviokkaat. Kuin savu kaupungin palavaisen sankkana nousee aavoja ilmoja päin, ikivaltain kosto kun iskee, ahdistaa hätä kaikkia, saa moni haikean murheen: huoleen, hirmuun noin sai iliolaiset Akhilleus.
Päivän Sana
Muut Etsivät