United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Hyvää huomenta, lapset!» Johtajatar meni arvokkaana heidän ohitsensa ja melu alkoi uudelleen. »Mutta, mitä se on niin vakainen tänään, tuo pikku Hanna. Koetellaanpa, tytöt, saammeko hänet nauramaan?» »Voi, ei, päästäkää, antakaa minun olla. Aino, Aino!» »Elkää kiusatko häntä, ehkei hän ole terve.» Olga se oli, joka tuli hänelle avuksi. »Hanna rukka, oletko sairas? Kivistääkö päätäsi?
Ettekö te ymmärrä, kun minä käännän pois pääni, kun minä en tahdo suudella enkä edes nähdä häntä, niin on se sentähden, että minä pelkään tulevani voitetuksi, että rupean kuin hullu rakastamaan häntä, joka olisi suuri onnettomuus sekä hänelle että minulle. Hänen on paljoa parempi olla yksinään. Minä pyydän, viekää hän heti pois älkääkä kiusatko minua kauvemmin!"
NEULANEN. Hi-hi Jaa'a. Siitä on leikki pois. Tämäkin alkoi aivastuksella herra tohtori, ja koettakaa nyt parastanne, sillä tätä kiusallista naurua en minä enään kauvemmin voi kestää. HOFFMANN. Ei se ole vaarallista. Nauravan suuhun on hauskempi katsoa kuin itkevän. NEULANEN. Alkää, tohtori hyvä, minua kauvemmin kiusatko. Kyllä minä jo mieluimmin itkisin, kun hi hi HOFFMANN. No niin.
»Minä pyydän ja rukoilen teidän ylhäisyyttänne!» sanoi Armfelt. Lybecker löi onnettomuuden tuskassa kätensä yhteen, ojensi ne liikutettuna kenraaleja kohti ja huusi käheästi: »Ja minä rukoilen teitä, hyvät herrat, älkää minua enää kiusatko! Ettekö näe, että minä teen itsessäni ihmeitä ja kukistan suuttumustani, jonka kuitenkin pitäisi nyt ukkosena iskeä teihin molempiin.
LEENA. Niin, olen minäkin sen monesti pannut merkille, ettei variksen rääkkyminen hyvää tiedä. ROINILA. Asiaan, herran nimessä, asiaan! Elkää kiusatko minua enää. Asiaan, asiaan! Missä nyt luulette oltavan sitten, ellei asiassa? Kaikkihan ne asiaan kuuluvat, niin variksen rääkkyminen kuin koskenkin kohina.
Se syntiäkö oil, ett' väsyneenä Ja pettyneenä elon riemuista Ma ikävöitsin maahan korkeampaan, Miss' sovituksen lähtehestä sielu Saa virvoitusta juoda tuskilleen? Ma riemullisna katsoin hautaan päin, Ja kuolo armahampi oil kuin lempi. Vaan nyt ... nyt haudan yötä säikähdän. MARIA. Ei, Anna kulta, velka, rikkomus Ei kättäs, sieluas oo saastuttanna! Oi, ällös mieltäs suotta kiusatko!
Oi, älkää kurjuuttani kiusatko, Jott'ei niin halpaan tekoon se mua saata, Ett' alan huomauttaa, mitä hyvää Min' olen teille tehnyt. VIOLA. Sit' en tunne, En tunne ääntänne, en kasvojanne. Enemmän vihaan kiittämättömyyttä Kuin valheen ylpeyttä, viinan korskaa Tai muuta pahetta, jonk' inha myrkky Veremme heikon valtaa. ANTONIO. Taivaan taatto! 2:NEN OIKEUDENPALVELIJA. Pois matkaan, herra!
Se oli kova koetus Tuomolle. Hänessä taistelivat hurjimmat, ristiriitaisimmat tunteet, kehoittaen toiset luopumaan, toiset kestäväisenä pysymään. Mutta hänen parempi puolensa voitti, hän pysyi lujana. "Ei, herra," sanoi hän, "älkää minua enää kauemmin kiusatko! Niin kuin minä olen uskossani elänyt, niin minä tahdon uskossani kuollakin." "Mutta etkö näe, että Jumalasi ei huoli sinusta.
Voi, elkää riidelkö! MIKKO. Ratkaise, kummalleko meistä tahdot kuulua? JOHANNES. Sen hän jo on tehnyt. Mene kirkkoon huomenna, niin saat kuulla. MIKKO. Seuraukset tiedät. Ratkaise! ANNA LIISA. Hyvä Jumala! JOHANNES. Voithan sen hänelle sanoa, koska hän välttämättä niin tahtoo. ANNA LIISA. Elkää kiusatko minua. Jättäkää minut rauhaan. JOHANNES. Oma syysi.
SKULE HERTTUA. Hookon! elkää kiusatko Jumalaa. Elkää pakoittako minua syvyyden äärimmäiselle partaalle! Menkää, herra, ja olkoon se unohdettu, että olemme puhuneet terävin kielin tänä iltana. Ei, ei; sinne saakka ei asian pidä menemän. Hänen täytyy, hänen pitää nöyrtyä ja taipua; minä tarvitsen tätä vahvaa kättä, tätä nerokasta päätä.