United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kons' oli voitanut sill' ihon kukkean, suori jo kutrit, sorjat, loistavat, taivahiset, sekä päälakeansa riippuvat palmikot kaartelemaan pani kuolematonta.
Käki kukkuu kultarinta vaaran vehmaan viertehellä, kukkuu huolet, kukkuu riemut, kukkuu haikeat halunsa; taikka lehdon liepehellä raksuttaapi laulurastas kuusen kukkean nenässä; joen suussa jouhisorsa, tavi rannan ruohikossa soittelevi soitintansa kilvan joutsenen keralla, joka seljän ulapalla leijuu ulpulumpeen lailla, kilvan angen allin kanssa, joka surkunuotillansa sekin luonnon kieltä soittaa.
Hän oli kiharaisine, mustine kutreineen, jaloine otsineen, suurine, säkenöivine silmineen, kauniin kaarevine nenineen ja hienomuotoisine huulineen kreivin ilmeinen kuva. Nähdessään suloisen, kukkean pojan tämä suuresti ihastui, mutta lapsen vaillinaisen puvun huomatessaan hänet samalla valtasi syvä sääli.
Ja minä, naisist' onnettomin, kurjin, Jok' imin noiden lemmenvalain mettä, Näen, kuin tuo valtava ja jalo järki Rämisten soi kuin soinnuttomat kellot; Näen, kuinka hulluus raataa kukkean Nuoruuden kauniin muodon. Voi mua vaan, Mit' olen nähnyt ja nyt nähdä saan! KUNINGAS. Vai lempi! Ei, se häll' ei mieless' ole; Ja puhe, vaikka hiukan muodotonta, Ei hulluudelta tunnu.
Kaas Simoeision nyt Telamonin aaluva Aias, Anthemionin löi pojan kukkean, tuon emon saaman Idan rinteilt' astuissaan Simoeis-joen rantaan, laumojen katsonnassa kun vanhempains' oli myötä; niin nimeks annettiin Simoeisios; palkita eipä saanut vaivoja vanhempain, ikä katkesi kesken, kun hänet surmaan sorti jo siin' ase ankaran Aiaan.
Käki kukkuu kultarinta Vaaran vehmaan viertehellä, Kukkuu huolet, kukkuu riemut, Kukkuu haikeat halunsa; Taikka lehdon liepehellä Raksuttaapi laulurastas Kuusen kukkean nenässä; Joen suussa jouhisorsa, Tavi rannan ruohikossa Soittelevi soitintansa Kilvan joutsenen keralla, Joka seljän ulapalla Leijuu ulpulumpeen lailla, Kilvan angen allin kanssa, Joka surkunuotillansa Sekin luonnon kieltä soittaa.
VIOLA. Jos parempaa se on, kuin mitä olen, Niin olkoon menneeksi: nyt olen narri. OLIVIA. Mink' ivan määrän viehkeyteensä kätkee Tuo huulten suuttumus ja ylenkatse! Niin huonosti ei piile verityökään Kuin kaino lempi: sit' ei peitä yökään. Cesario, kautta kevään kukkean, Kautt' impeyden, kunnon, kunnian, Sua, vaikka korskaa, sydämmeni halaa, Ja sitä äly, järki turhaan salaa.