Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Tuolt' on sulhoni tulossa Aamun auteren takoa, Aallon päilyvän sylistä: Ruskoposki! kirkassilmä! Hohtorinta! Jää hyvästi! Kirri raukkani hyvästi! Seisoo jäykistyneenä. Tämä on kosto Joukolalle! Tästä tahdon viestin viedä Ainon kurjalle kodille. Hyvästi, poloinen Aino! Lähtee. Hah hah ha! Hyvästi kaikki! Kaikki ihmiset hyvästi! Raskas on inehmoseura, Niin raskas, tukala, kurja Kuuma tääll' on.
Ja ei sorra mua suru hautahain: sala-onneen liikaan ma kuolen vain. Pannahinen. Kuin hylkiö, öinen varas käyt iloon empien, salaa, vaikk' on suviaikasi paras ja aurinko kirkkainna palaa. Yli päilyvän lahden pinnan soi onnea karjain kellot ja siintävät riemuna rinnan kylän kaukaisen tanhuat, pellot.
Virkki, ja riemastuin Uni vastasi hälle ja lausui: "Vanno'os mulle se siis Styks-virran kaamean kautta, pintaan kaikenruokkija-maan käsi pantuna toinen, toinen päilyvän taas meren päälle, ja kuuntelijoiksi kutsuos noin Kronos itse ja mahdit muut manalaiset, parvest' että ma saan Sulotarten impyen nuoren, armaan Pasithean, johon aina on mieleni aatos."
Nicolin Liisu, tamma tuo, sai papin armot tietää; hän piinas sitä, ruoski, löi, mut koni paljon sietää! Elämän talvi. Oi, väike ehtoon viel' äsken lehtoon loi loiston hehkeän; yön sulo vihmeet toi ilmi ihmeet, näin kukkain päilyvän. Nyt talvi riemut vei, on poissa vihannuus! Mut kevät ehtii, ja puut ne lehtii, taas uhkuu into uus. Vaan hyytä parmaan ei enää varmaan voi lientää kevätsäät!
Noin kuopataan runoniekka vain. Minä onnea maljan täyden sain! Minä autuutta sain meren päilyvän, ja sen pohjaa, äärtä ei näy: salalähteet tuhannen elämän minä syömessäni säilytän. Mit' on murheen myrkky ja haavoitus? Viri pinnalla tyynen veen. Mull' on aika ja rauha ja unhoitus, mull' on ikuisen kevään lupaus. Ja ylenpalttinen autuus vain pois ihmisten luota mun vei.
Mutta kun Eileithyia ol' auttanut, synnytär-impi, poikasen valkeuteen sekä loistoon päilyvän päivän, niin emon Aktorin poika Ekheklos, sankari aimo, nouti jo morsionaan, lukemattomin kihlasi lunnain; 190 Fylas vanhapa taas pojan kasvua kaitsi ja vaali hellänä hoivaillen, kuin ois oma poika hän ollut.
Päivän Sana
Muut Etsivät