Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
Niin silloin Ahtolan impi se astuvi linnastaan, sen seiniltä soihdut tempaa ja tarttuvi valtikkaan, yön synkäksi taivahan lientää, vihan vaahtohon vellovi veen, ja sortajan haahden hautaa hän pauhulla pauvanteen.
"Luo lemmityn se vie mun ain, Kuin vois mua Kerttu lientää; Mut kun ma nään nuo silmät vain, Taas pois mun täytyy rientää. "Ma vuoren huiput kaikki hain, Siell' yksin käydä pyyhkin; Ja vait kun seison murheissain, Niin seison vait ja nyyhkin." Käy Pekka parka kähnystäin, Kuin haamu, arkaan, alla päin. Ja kadulla kun kalvaan näät, Niin seisomaan sa melkein jäät.
REGAN. Hyväinen taivas! Samaa mullenkin Kai toivotte, kun paha pää saa vallan. LEAR. En, Regan, sua en sadattele koskaan. Kovuuteen ei sun hellä luontos taivu. Tulinen häll' on katse; sun vaan lientää, Ei lainkaan polta. Sinä multa hauskuutt' Et kadehdi, supista seuruuttani, Pikaista sanaa suo, vie leipää suusta, Ja telje oveas, kun sisään tahdon.
Mutta Hurtan ratsu rientää niinkuin erämaassa myrsky, vauhti miehen mieltä lientää, vaan on vaivan, tuskan tyrsky: lepää urhon rintaa vasten, luo ei auki silmäterää Irja, lailla autuasten, taikka niiden, jotk' ei herää.
Kun erosimme, Niin sylelimme, Muiskua soin mä kullalleni; Nurmi se silloin oli vihanta, Kuultihin rastaan lauleloa. Väinämö soittaa, Kieliä koittaa, Silläpä lientää hän suruain. Laulajain lippu. Lippusemme kohouupi Taivahille sinisille, Joka silmä riemastuupi, Laulu lausuu sydämille.
Kylmiä lientää leyhkivä sää, kesä jälkiä kevään kiitää, kuolevi noin, kun soi heelmiä runsas syys, ja on äkkiä eessä talvi jo martona taas. Joutuin vaihtuva kuu toki korvaa tappiot aina; kuoloa meille ne tuo: Käynet pois, mihin Aineias sekä Tullus ja Ancus, tuhkaa, varjo sa oot! Tokkopa tietää myös voit, suoko he päivihis enää huomist', taivahiset?
Tuulonen entää, Lehtohon ientää, Armahan luo kun lentelisi. Virtaset pauhaa, Etsien rauhaa, Ne meren pohjaan rientelevi. Sykkäile syömmein, kuultele sie, Kaiun kun laaksoon tuulonen vie; Väinämö soittaa, Kieliä koittaa, Silläpä lientää hän suruain. Syöntäni kaivaa! Voi sitä vaivaa, Kultani luotain kun erosi!
Nicolin Liisu, tamma tuo, sai papin armot tietää; hän piinas sitä, ruoski, löi, mut koni paljon sietää! Elämän talvi. Oi, väike ehtoon viel' äsken lehtoon loi loiston hehkeän; yön sulo vihmeet toi ilmi ihmeet, näin kukkain päilyvän. Nyt talvi riemut vei, on poissa vihannuus! Mut kevät ehtii, ja puut ne lehtii, taas uhkuu into uus. Vaan hyytä parmaan ei enää varmaan voi lientää kevätsäät!
Jos ukkonen, jos myrsky-yö Lyö sydämihin honkapuitten, Voi rikkoa se rinnat muitten, Sen liekki temppeliin ei lyö. On ihmisrakkauden työ Siell' ukonsyötti lemmenvalta Voi vihan lientää taivahalta, Vaikk' oiskin maassa synnin yö. P
Tokkohan muisto Kristuksen äärettömästä kärsivällisyydestä edes jossakin määrin lientää omaa kärsimättömyyttämme toistettuamme seitsemänkymmentä kertaa seitsemän saman asian kuuroille korville?
Päivän Sana
Muut Etsivät