Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
"Luo lemmityn se vie mun ain, Kuin vois mua Kerttu lientää; Mut kun ma nään nuo silmät vain, Taas pois mun täytyy rientää. "Ma vuoren huiput kaikki hain, Siell' yksin käydä pyyhkin; Ja vait kun seison murheissain, Niin seison vait ja nyyhkin." Käy Pekka parka kähnystäin, Kuin haamu, arkaan, alla päin. Ja kadulla kun kalvaan näät, Niin seisomaan sa melkein jäät.
Hän se mahtoi olla. Ma kalvaan, lumivalkean näin haamun Kuin terhenen niin hiljaa leijuvan, Miss' oli muuri merta vastaan korkein. Sen kiharoilla mustill' loisti kullat Ikäänkuin seppeleeksi käärityt. Hän lauloi virttä, jota: laineet säisti, Ja vakaasti kuin unenkulkija Hän astui muurin äärtä hohtavaista. Luin hiljaa rukouksen, kohti kuljin.
Philippin luona miekkaa Hän käytti niinkuin tanssija, kun minä Tuon kuivan, kalvaan Cassion kaadoin. Minä, Niin, minä Bruton lopetin, sen hupsun; Hän muiden kautta toimi vain, kosk' oli Harjaantumaton jaloon sotatyöhön. Ja nyt? Ei, siitä ei sen enempää! CLEOPATRA. Ah, häntä auttakaa! EROS. Kah, herra: kuningatar, kuningatar!
Koittamahan Sa saavut, rauennutta katsomahan; Sa kasvot kalvaan saatat lempeiksi. Pian aamurusko armas mulle loistaa, Mi milloinkaan ei ehdi helteeksi, Ja iltarusko, jot' ei mikään poista. Ei pettäneet mun toivon': uskollisen Jumala antoi mulle armahisen, Ja ystävän ja kunnon kuninkaan, Min maine hyvä on ja sydän ynnä, Jonk' elon pelast' Aksel kuolollaan. Niin, Aksel, kuole, oletp' elänynnä.
POMPEJUS. Te kolme, kuulkaa, Te mailman suuren yksinvaltiaat, Jumalten sijaiset, en tiedä, miksi Isäni kostamatta jäis, kun poika Häll' on ja ystäviä, koska Caesar, Jonk' aaveen Brutus näki Philippissä, Sai puoltajia teistä. Mikä saattoi Kapinaan kalvaan Cassion? Mikä Bruton, Tuon jumaloidun, kunnon roomalaisen, Ja muutkin kauniin vapauden sulhot Pani upottamaan veriin Capitolin? Ei muu, kuin että heist' ol' ihminen Vain ihminen. Se syy myös, miksi minä Varustin nämä laivat, joiden taakast'
Vait istuin siinä kehien, kun sukkula se ensi; mut kaiteen joka iskuhun mun veret poskiin lensi. Kuu verkkaan vaipui läntehen, loi yöhön kalvaan valon, kun kaunis lännen kankuri mua saattoi kautta salon. Mit' toivottu ja tehty lie, se salaan jäädä sietää; mut oi! ma pelkään, kohta sen jo kylät kaikki tietää.
AARON. Olympon huippuun Tamora nyt nousee Fortunan nuolten saavuttamatonna; Siell' istuu korkealla, hänt' ei häiri Salaman leimu, pauhu pauanteen, Ei kateuden kalvaan uhka yllä. Kuin koitart' aurinkoinen tervehtii Ja, meren huilattuaan säteillänsä, Tulisin vaunuin tähtirataa kiitää, Niin Tamorakin: hänen älyään Kumartaa mainen korkeus, ja hyve Vavisten kierii hänen vihans' eessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät