Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
"Kuka on häntä lyönyt?" sanoi hän viimein matalalla, kolkolla äänellä, mutta silmänsä ei jättänyt verisiä kasvoja. "Sen on Vigleif, sinun poikasi, tehnyt", vastasi Eli. Suonet Marit'in suun ympärillä vääntyivät oudosti. Käsi tuskin jaksoi lamppua kannattaa, hänen täytyi nojautua vaunuin pyörään.
Eivät Patroklon he, Akhilleun ystävän, ruumist' eemmäs voineet alt' asetuiskeen korjata turvaan, 152 sillä jo vainoajat jalan, vaunuin ehtivät kimppuun, Hektor johtajanaan, Priamon vesa, kuin tuli tuima.
Näe seura myös, mi häntä ympäröipi; muut ylös kanssa aarnikotkan nousi viel' ihanamman laulun, soiton soiden.» En tiedä, haastoiko hän muuta, sillä jo eessä silmäini hän seisoi, joka mun estänyt ol' aistimasta muuta. Totuuden maalla yksinään hän istui, jätetty vaunuin vartiaksi, jotka kaks-hahmo peto puuhun kiinni köytti.
Kaupungissapa taas väki Troian vyöttihe taistoon, ei niin taaja, mut intoa täys toki kiistahan tuimaan, puoltaa lapsia, puolisojaan kova kosk' oli pakko. Portti jo suureks aukaistiin, ulos ryntäsi kansa vaunuin, jalkaisin; kävi ankara ryske ja pauhu.
Hän, jalo mies, Niin varma vaimons' oli kunniasta Kuin minkä minä nyt, ja vetoon pani Tuon sormuksen, ja ois sen tehnyt, vaikka Rubiini ois se Phoibon rattaiss' ollut, Niin, vaikka koko vaunuin arvoinenkin. Niiss' aikeissa Britanniaan ma riensin. Hovissa minut näitte, missä opin Kainolta tyttäreltänne, mik' ero On rakkauden ja vilpin.
Sen siivet nousi ylös keskijuovan väliltä ynnä sivujuovan kolmen, niit' ettei loukannut ois siivenlyönti. Ne katos silmän kantamattomihin; mik' oli lintua, se kultaa oli, muu kaikki valkeaa ja veripunaa. Ei Africanusta, ei Augustusta niin ylpein vaunuin saattanut lie Rooma; ei kestä kilpaa vaunut Auringonkaan,
Taamma jo vaunuin siis ajakaamme, ja noin älä riehuin eell' etumaisien käy, ett' ei mene henkesi siellä." Kulmia tuimistain Diomedes urhea virkkoi: "Pois puhe tuo, pakosalle sa et mua taivuta koskaan; kamppailusta mun ei ole väistyä luontoni eikä säikkyen piillä; mun ennallaan on voimani vielä. Nousta en vaunuilles minä mieli, ma tältäni aion kohdata heit', ei salli mun peljätä Pallas Athene.
Niin näytitte silloin kuin otitte minun ... ja silloin kun kerta juuri kuin nyt otitte minun syliinne, suutelitte otsaani ja sanoitte: sinä olet todella minun tyttäreni, silloin katsoitte niin päälleni ... mutta ei milloinkaan sitten ennenkuin nyt. Jumala olkoon kanssanne mamma, matkustakaa hänen nimessänsä." Hyvä mummo erkani hiljaa, ja vaunuin istuttuaan heitti hän vielä Annetteen silmäyksen.
Riensivät Horat riisumahan hevot uhkeaharjat, ääreen saattelivat rehuseimien ambrosiaisten; seinää vasten taas silovälkkyä nostivat vaunut. Kumpikin istuutui nyt kultaiseen nojatuoliin muitten kuolematonten luo, ylen mustana mieli. Vaan laelt' Idan Zeus tuli vaunuin välkkyväpyörin, kohti Olympoa ohjasi, kuss' oli kooll' ikivallat.
Samalla puolen vaunuin seisten yhä ja yhä paikallaan, hän hurskahille nyt Enkeleille loihe lausumahan: »Te päiväss' ijäisyyden valvokaatte, ett' yö, ei uni peitä askeltakaan, min astuu radoillansa vuosisadat. Siks vastaukseni vain huolta kantaa, ett' ymmärtäis mua hän, mi tuolla itkee näin näyttäin yhtä suuriks syyn ja tuskan.
Päivän Sana
Muut Etsivät