United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ken hyvää herttuaa ei kuolleeks tiedä? Ei sovi vainaan ruumist' ilkastella. EDWARD. Ken hänt' ei kuolleeks tiedä! Ken sen tietää? ELISABETH. Hyväinen taivas, tätä mailmaa! BUCKINGHAM. Minäkö kalvas niinkuin muut, lord Dorset? DORSET. Niin kyllä, loordi; tääll' ei ainoata, Jonk' ei nyt poskilt' oisi puna poissa. EDWARD. Clarenceko kuollut? Peruutinhan käskyn.
Suistui vaunuiltaan uros, kalskuen soi sopavasket paistavat, hohtelevat; hevot juoksijat heittihe syrjään, hältäpä itseltään pian raukeni henki ja voima. Karkasi Aineias heti maahan, kilpi ja keihäs valtava suojana, ruumist' ett' ei veisi akhaijit.
Eivät Patroklon he, Akhilleun ystävän, ruumist' eemmäs voineet alt' asetuiskeen korjata turvaan, 152 sillä jo vainoajat jalan, vaunuin ehtivät kimppuun, Hektor johtajanaan, Priamon vesa, kuin tuli tuima.
Ruumist' innoin pois noin kamppailusta he kantoi päin tasalaitoja laivoja, vaan takapuollapa taisto riehui, kuin tuli, päästessään yht'äkkiä irti, polttaa kansavan kaupungin, talot sortuvat loimuun valkean valtahisen; rajutuulipa liekkejä kiihtää: noin jyry valjakkoin, melu peitsenkantaja-miesten ain' oli kinterehillä, kun urhot kulkivat tietään.
Kuin jalopeuraa pois elikolt' ei raatelemaltaan nälkäist' ahdistaa kedoll'-yöpyjät paimenet jaksa, noinp' ei Hektorin nyt, Priamon pojan, raivoa vastaan ruumist' Aiaatkaan sopavankat suojata voineet. Senp' ois raastanut pois hän itselleen ikimaineeks, ellei Peleun poian luo kuin tuuli jo tullut Iris Olympost' ois sanan tuoden, käskien taistoon, Zeun näkemättä ja muun jumalseuran, laittama Heren.
Vaan kovin pelkona mull' on, ettei kärpäset vain jo Menoition aaluvan aimon haavoja kärkkyilis sill' aikaa, vammoja vasken, toukkia siittäis, ruumist' ei vain turmelis aivan sill' elon surma jo vei ja se maaksi jo niin mätäneisi." Näin emo vastasi taas, kave kuoloton, kuuleajalka: "Lapseni huolissaan tuost' älköön mielesi olko!
HAMLET. Ruumis on kuninkaan luona, mutta kuningas ei ole ruumiin luona. Kuningas on kappale GYLDENSTERN. Kappale! HAMLET. Tyhjää. Viekää minut hänen luokseen. Hiiri, hiiri, piiloon, kaikki hiirtä etsimään! Kolmas kohtaus. Toinen huone linnassa. KUNINGAS. Hänt' olen lähettänyt noutamaan Ja ruumist' etsimään. Kuin vaarallista On antaa irroillaan sen miehen käydä!
Ruumist' ei toki Patroklon tuli tahtonut polttaa; mutta jo tuohon ties avun askelnopsa Akhilleus: loittoni pois roviolta ja taivaan tuulia kaksi, Läntisen, Pohjoisen, pyys auttamahan, lupas uhrit, viiniä kultaisesta hän maljastaan valahuttain kutsui tuulia lietsomahan puut liekkihin, ruumiit joutuen polttamahan. Rukouksen rientävä Iris kuuli ja tuulten luo heti viestin viejänä kiiti.
Ja jos se vaimon saa, niin tämä tulkoon Polommaks vielä hänen kuoltuaan Kuin minä nuoren mieheni ja sinun! Nyt Chertseyyn pyhä taakka tää; sen sinne Paavalin kirkosta nyt hautaan viemme. Kun väsytte, niin huotkaa; sill'aikaa Ma ruumist' itken Henrik kuninkaan. GLOSTER. Seis, kantajat, ja ruumis maahan pankaa! ANNA. Mik' ilkinoita tänne toi tuon lemmon Ehkäämään pyhää rakkauden työtä?
Ma sodass' olen nähnyt ranskalaisen; Hän hyvin ratsastaa; mut tuopa mies Ol' oikein noita: satulaan hän juuttui Ja teki hevollaan niin kummat temput, Kuin yhtä luontoa ja ruumist' oisi He olleet. Kaikki toiveeni hän voitti: En temppua ja liikettä ma saanut Viel' aatelleeksi, kun jo hän sen teki. LAERTES. Kuin? Normandiastako? KUNINGAS. Niin. LAERTES. Lamord, Niin totta kuin ma elän!