Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
"Oi, lapseni, nuorihan vielä sä oot, mitä työsi se hyödyttäis? On kansalla valvojat vanhemmat kuka kuntosi ymmärtäis?" Voi äitini kallis ja kultaisin, mua vaativi velvollisuus! Mitä siitä, jos nauravat harmaapäät, mun puolella polvi on uus. Minä nuoria kutsun ja innostan, kunis kaikki he valveutuu ja halpa se varmaan itse on, joka tointani halveksuu.
OLIVIA. Hän tuntee mun; hänt' en voi lempiä; Mut, luulen, hän on kunnon mies, ja tiedän, Ylevä, rikas, puhdas nuorukainen, Maineikas, uljas, oppinut ja aulis, Ja luonnonlahjoiltaan ja olennoltaan Ihannes mies; mut hänt' en minä lemmi, Se hänen oisi tullut aikaa nähdä. VIOLA. Jos minä teitä lempisin kuin hän, Niin hiukuvana, kuolontuskaisena, En kieltoanne ymmärtäis; en siinä Näkisi mieltä.
Samalla puolen vaunuin seisten yhä ja yhä paikallaan, hän hurskahille nyt Enkeleille loihe lausumahan: »Te päiväss' ijäisyyden valvokaatte, ett' yö, ei uni peitä askeltakaan, min astuu radoillansa vuosisadat. Siks vastaukseni vain huolta kantaa, ett' ymmärtäis mua hän, mi tuolla itkee näin näyttäin yhtä suuriks syyn ja tuskan.
Pyytäköön, ja ellei saa, ampukoon, mutta älköön uhatko, sanoi Uuno ylpeästi. Ei yksikään gentlemanni olisi noin menetellyt. Uunon varma esiintyminen vaikutti, että kaikki ehdottomastikin rupesivat kallistumaan samaan mielipiteeseen, ja jotenkin epäedullisesti ajattelemaan Gabrielista. Johannes sanoi: Kun ymmärtäis edes, mistä syystä hän tarvitsee yhtäkkiä noin paljon.
Miehevä Aias tuon jopa tunsi ja myös Menelaos, auttavan iliolaisia Zeun väkivuorohon voiton. Virkkoi Aias noin, Telamonin aaluva aimo: "Voi toki, senpä jo ymmärtäis vähämielikin selvään, korkea Zeus ett' itse nyt iliolaisia auttaa! Sattumatont' ei heitä he peist', oli heittäjä kehno 631 tai asekelpo; ne Zeus kaikk' ohjaa päin osutellen; meiltäpä maahan vain joka keihäs käy tehotonna.
Jos joku tietäis, kuinka katseheni näöstä nautti autuaasta hänen mun kääntyessä esineihin muihin, hän ymmärtäis, mik' onni sentään oli totella taivaallista saattajaani, jos vastakkain hän vaa'itsee nuo seikat. Kristallissa, jok' kiertäin maailmata nimeä kantaa päällikkönsä kuulun, min hallitessa paha kaikki nukkui,
Samalla puolen vaunuin seisten yhä ja yhä paikallaan, hän hurskahille nyt Enkeleille loihe lausumahan: »Te päiväss' ijäisyyden valvokaatte, ett' yö, ei uni peitä askeltakaan, min astuu radoillansa vuosisadat. Siks vastaukseni vain huolta kantaa, ett' ymmärtäis mua hän, mi tuolla itkee näin näyttäin yhtä suuriks syyn ja tuskan.
Minä maani ja kansani laulaisin, tämä kansa mun ymmärtäis ja kerta kun sitten mä kuolisin pois, mun työni ja maineeni jäis. Sinä kunnian kukkuran kantaisit, jos sulhosi suureks sais voi, kultani kallein, ainoisin, jos vain sinut saavuttais! Vaan nyt sinä haihtunut haave oot, joka rauhaani häiritset; miks aina sä eessäni kangastat, kun sentään sä antau et?
»Oi, lapseni, nuorihan vielä sä oot, Mitä työsi se hyödyttäis? On kansalla valvojat vanhemmat Kuka kuntosi ymmärtäis?» Voi äitini kallis ja kultaisin, Mua vaativi velvollisuus! Mitä siitä, jos nauravi harmaapäät, Mun puolella polvi on uus. Minä nuoria kutsun ja innostan, Kunis kaikki he valveutuu Ja halpa se varmaan itse on, Joka tointani halveksuu.
Koti meidän se kauniiksi laitettais, Talo taidetta huokuis vain Ja aivan sä sait minut suunniltaan Elontyötäni ennustain. Minä maani ja kansani laulaisin, Tämä kansa mun ymmärtäis Ja kerta kun sitten mä kuolisin pois, Mun työni ja maineeni jäis. Sinä kunnian kukkuran kantaisit, Jos sulhosi suureks sais Voi, kultani kallein, ainoisin, Jos vain sinut saavuttais!
Päivän Sana
Muut Etsivät