Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
OLIVIA. Hän tuntee mun; hänt' en voi lempiä; Mut, luulen, hän on kunnon mies, ja tiedän, Ylevä, rikas, puhdas nuorukainen, Maineikas, uljas, oppinut ja aulis, Ja luonnonlahjoiltaan ja olennoltaan Ihannes mies; mut hänt' en minä lemmi, Se hänen oisi tullut aikaa nähdä. VIOLA. Jos minä teitä lempisin kuin hän, Niin hiukuvana, kuolontuskaisena, En kieltoanne ymmärtäis; en siinä Näkisi mieltä.
»Shawsin kartanoon!» huudahdin minä. »Mitä yhteyttä isä paralla oli Shawsin kartanon kanssa?» »Ei mitään», vastasi Mr Campbell. »Kuka sen on sanonut? Mutta sen perheen nimi, David poikaseni, on sama kuin senkin jota sinä kannat Shawsin Balfour vanha, kunniallinen ja maineikas suku, nykyisin ehkä jo sammunut. Myöskin sinun isäsi oli niin oppinut mies kuin hänen asemansa vaati.
Laps Hellaan, älä vaihda pois Sun maatas ihanaa! Sill' leipä vieraan karvast' ois Ja sana karkeaa. Sen taivas, päiv' on loistoton, Sen sydän sulle outo on. Laps Hellaan, älä vaihda pois Sun maatas ihanaa! Laps Hellaan, kaunis sull' on maa Ja suuri, loistokas. Veet välkkyy, maat sen vihoittaa, Sen rant' on maineikas, Yö kirkas, päivä lämpöinen Ja taivas tuhat=tähtinen.
Tuo virkkavi Imatra impi: »Maan eestä laula, mut mulle ei.» »Sa mulle oot kallihimpi», näin saneli Ontrei ja suukon vei. »Teit kyllin jo lauluja mulle, maan ympäri olen ma maineikas.» »Vasta kyllin on lauluja sulle, runo tehty kun on joka kutristas.» Mitä moiselle immyt taisi? Hän leikkasi kutrinsa kultaiset, »Katsos, poikani kaunokaisin, mulle vieläkö laulat ja maalle et?»
Hänen ja hänen puolisonsa Lāodameian haudan taaksekin ulottuvasta rakkaudesta oli omituisia tarinoita, jotka tarjosivat myöhempien aikojen runoudelle kiitollisia aiheita. Ferai, Thessalian koillisen maakunnan, Pelasgiōtiin eteläosassa. Admētos, Fēreen poika, Ferain kuningas, maineikas tarusankari. Hänen luonaan oli muka Apollōnin palveltava vuosi paimenena; silloin hän mm. Il.
Päivän Sana
Muut Etsivät