United States or Peru ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kuvernöörin rouva ei saa maksaa mitään, Jäger, ei niin rahtuakaan! ennenkuin hän on päättänyt pidättääkö tytön luonansa. Me emme saa näyttää halullisilta tytöstämme pääsemään, vaan hänen pitää olla halukas saamaan Inger-Johanna; ja pyytäköön hän meitä ensin kerran ja kaksi, ymmärräthän"...
Pyytäköön, ja ellei saa, ampukoon, mutta älköön uhatko, sanoi Uuno ylpeästi. Ei yksikään gentlemanni olisi noin menetellyt. Uunon varma esiintyminen vaikutti, että kaikki ehdottomastikin rupesivat kallistumaan samaan mielipiteeseen, ja jotenkin epäedullisesti ajattelemaan Gabrielista. Johannes sanoi: Kun ymmärtäis edes, mistä syystä hän tarvitsee yhtäkkiä noin paljon.
Sen vuoksi menköön poliisikonstaapelin asuntoon ja hänen vaimoltaan pyytäköön konstaapelin virkapuvun lainaan, sanoen että pormestari käski, kun asiat ovat niin ja niin. PORMESTARINNA. Olisit tästä kirjoittanut paperilipulle ja jättänyt sen pöydällesi, niin ei olisi minun tarvinnut vahtia, milloin Hilleri tulee. PORMESTARI. Minä kirjoitinkin, mutta
PELTOLA. Vaiti, vaiti! PELTOLA. No, naapuri, joko olette puhunut tyttärellenne asiasta, ja mitä hän siihen sanoo? UKONNIEMI. Annoinhan hänelle vähän vihiä siitä, mutta pyytäköön nyt Niilo itse häneltä vastausta. NIILO. Loviisa tässä on en tiedä kuinka selittäisin tässä on tapahtunut PELTOLA. Mitä suotta poikaa kiusaatte, näettehän, hyvät ystävät, kuinka hän ujostelee. NIILO. Sanoinhan teille, isä
Ei suinkaan Niilon rukkasia tarvitse peljätä, pyytäköön ketä tyttöä hyvänsä paikkakunnalta. PELTOLA. Niinkö luulette, naapuri? Entä jos hän pyytäisi Loviisaa? Antaisitteko hänelle tyttärenne? UKONNIEMI. Miks'ei, parempaa vävyä en voisi toivoakaan. PELTOLA. Oikeinko todella? Annatte siis Loviisan Niilolle emännäksi? Vielä tänä iltana täytyy meidän saada asia selville.
Pyytäköön mitä lunnaita tahansa, minä lupaan ne, ja pidän sanani, jos hän odottaa yhden päivän. Ei ole vielä liian myöhäistä. Tasma hymyili surullisesti: Semmoinen kuin sinä, olin minäkin muinoin. Nuorena uskotaan ja voidaan kaikkea, mutta kun loppu on joutumassa, silloin olemme oppineet tuntemaan voimattomuutemme.
Sitä mitä aina tuomme, kun emme tuo mitään: komplimentin. Arvoisa emäntäni on saanut kuulla, että hänen on täytynyt väistyä meidän tieltämme. Arvoisa emäntäni tietää, mikä sopii, ja sen johdosta on minun nyt pyydettävä häneltä anteeksi. No, pyytäköön hän siis häneltä anteeksi: tuossa hän on. Mikä hän on miehiään? Miksi häntä mainitaan? v. Ystäväni, olen jo kuullut asianne.