Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Välilajista taas kutoi kotona vakituinen, vuoden läpeensä ahertava kankuri rälliliinakankaita, pyyheliinoja ja lakanoita; kolmannesta lajista täytyi navettapiikojen niinä hetkinä, joina heillä oli vapautta ulkotöistään, kutoa lattiamattoja, säkkejä y. m. sellaista.
Kun käytte, tytöt, kankuriin ja viette sinne työtä, niin taivaltaa te muistakaa taas kotiin ennen yötä! Mun laittoi äiti kaupunkiin: "Käy, kehi kankaas loimi!" Mut kehinpuuta käyttäissäin, toi sydänhuolta toimi. Ja kaunis lännen kankuri sai kuteelle jo kankaan; kuin pauloin sitoi sydämein hän joka niiden lankaan.
"Se minunkin tarkoitukseni oli, että Hannan sinne olikin mentävä; hänestä se kumminkin tulee kankuri, jos kenestäkään koskaan," sanoi Taavetti, katsellen akkunasta ulos. "Ja minäkin aion opetella tekemään joka sorttia työtä, että osaisin kaikkia." "Jolla on viisi virkaa, sillä on kuusi nälkää", vastasi äiti sananlaskulla. "Eipä. Se sananlasku ei aina pidäkkään paikkaansa.
Sä petyit, suuri Jumala, Kun tiikerille hampaita Loit ilman tarvetta; Ne suuhumme jos laadittiin, Keksintöin aika säästyis niin Tutkimaan totuutta! Kankuri. Loimet soluu niin kuin virta, Poljin loskaa, paukkuu pirta, Kankur'akka toimessansa Huolt'ei pidä lapsestansa; Lapsi pärvöttelee puolat kokonaan, Itse peittyy tuohon lankain tuprakkaan. Lääkäri.
»Ei suinkaan ... päinvastoin niin halpasukuinen ja pikkuporvarillinen kuin suinkin ... kankuri vain.» »Sepä omituista», sanoi kuningatar ajatuksissansa. Kun Méraut taas vastasi nokkelalla tavallansa, alkoi heidän alituinen väittelynsä uudelleen. Kuningatar ei rakastanut eikä ymmärtänyt kansaa, jota kohtaan hän tunsi jonkunlaista fyysillistä kauhua.
"Kävin kyllä, onko se sitten niin kummallinen asia?" kysyi tytär. "Lahvartin vanha emäntä on kaikkein ystävällisin ihminen ja ensimmäinen kankuri näillä seuduilla." "Sinä kävit Lahvartissa ja olit koko tämän ajan siellä?" "En suinkaan, isäni, minä kävin useissa paikoin kysymässä, mutta kun en saanut, ei ollut viimein muuta neuvoa, täytyi Lahvarttiin mennä onneansa koettamaan."
Onni olis tuolla, miss' istuimme rinnan kirkkaan puron luona ja lehvistöissä linnan; siell' ystäväni astuu, mua muistellen varmaan, oi, silmät pian pyyhkis hän ikävöivän armaan! Niin vapaa olin, riemuinen. Niin vapaa olin, riemuinen, kun lauloin aamukoihin; mut lännen poika, kankuri toi tuskaa lauleloihin.
Sen otan minä vastuulleni, huudahti Anna Sofia iloisesti, ja ennenkuin isoäiti ennätti keksiä uusia esteitä, oli nuori kankuri jo, iloisena kuin lapsi, kiitänyt koukkuisia portaita myöten ylös vinnille ja käynyt vanhan Bäckin kimppuun. Tyttö tiesi olevansa vanhuksen suosikki ja osasi koskettaa häntä hellään paikkaan.
Vait istuin siinä kehien, kun sukkula se ensi; mut kaiteen joka iskuhun mun veret poskiin lensi. Kuu verkkaan vaipui läntehen, loi yöhön kalvaan valon, kun kaunis lännen kankuri mua saattoi kautta salon. Mit' toivottu ja tehty lie, se salaan jäädä sietää; mut oi! ma pelkään, kohta sen jo kylät kaikki tietää.
Senpätähden viihden laittaja asettuikin likelle puolan tekijää seisomaan, ettei vieras saisi sotkea koko viihteä. Keskeyttipä toinenkin kankuri kutomisensa ja asettui hänkin katsomaan uutta puolaria ja silmät paloivat enemmän puolan tekijään kuin työhön.
Päivän Sana
Muut Etsivät