Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Nicolin Liisu, tamma tuo, sai papin armot tietää; hän piinas sitä, ruoski, löi, mut koni paljon sietää! Elämän talvi. Oi, väike ehtoon viel' äsken lehtoon loi loiston hehkeän; yön sulo vihmeet toi ilmi ihmeet, näin kukkain päilyvän. Nyt talvi riemut vei, on poissa vihannuus! Mut kevät ehtii, ja puut ne lehtii, taas uhkuu into uus. Vaan hyytä parmaan ei enää varmaan voi lientää kevätsäät!
On laulu unta nuoruuslemmen armaan, jot' innoin kukin kerran uneksui, vaikk' ei niin taivaan-ihanasti varmaan; on laulu sykkäys kevätleivon parmaan, niin vienon viaton, ja siksi hän unhottui. Hei, Pohjan Dionysos! tehkää tilaa! soi laulu liehuin hänen huuliltaan, Kuink' ilakoi hän, kuinka leikkii, pilaa hän kera nymfein viheriän haan.
CLAUDIO. Sama hän on miksi hän itsensä sanoo: Albericon leski Parmasta, joka pakeni kerran miehensä kanssa Afrikkaan pyövelin kirveen alta. RACHEL. Eikö sama surma häntä uhkaa vieläkin, hänen palatessaan Parmaan taas? CLAUDIO. Siitä vapahtaa hänet hiljan julistettu, yleinen anteeksanti. RACHEL. Mutta mitä aattelisin tästä vaimosta?
Se *lumikello* on, mi mielihin soi elon helluntaisin sävelin. *Muratti* on se, joka vihannoi, kun talvi maille jään ja lumen toi. *Islannin jäkälä* se lienee varmaan: se lääke neitosten on sairaan parmaan. *Kastanja vili* on se, kelpaa haloiksi, mut heelmistä ei ole herkkupaloiksi. *Kamelia* se on; ei ruusun lemuissa käy naiset enää hienommissa kemuissa.
Ol' lehdet hennot koivuilla ja kukat pihlajalla, kun painoin immen povellein puun valkolatvan alla. Vait hiipi hetket kultaiset, voin kuulla sykkeet parmaan; näin valoks, innoks elämän Ylämaan Meerin armaan. Toi ero pitkät syleilyt ja valat lujain liittoin; taas yhteen tulla luvattiin, jäähyväisiä viittoin. Mut oi, jo ruusun äkkipäin vei vilu kuolon karmaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät