United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sortajan suut hän suisti, kaukaiset maat hänet muisti. muodoissa lempeetä, mutta aatteissa karkaistunutta poikaa pohjolan peräin, miestä miekankin teräin, Päämiestä, min haudalla sorrettu kansa voi vieläkin vannoa vapauttansa. Harmaa on taivas, halla mielihin hiipii, raskaina riippuen itkevät puut sekä pilvet; kuoleman tuuli kansamme toivoja riipii, mutta kummuista kaikuvat kalvat ja kilvet.
Pelko mielihin mateli. Kusta liekki Lapin yössä Turjan tunturin laella? Kysyi nuoret, kysyi vanhat, kummaa ei kukana tiennyt. Kävit tuosta tietäjihin, outojen osoajihin. Kusta liekki Lapin yössä tuiman tunturin laella? Eipä tietty tietäjissä, arvattu osoajissa. Yksi luuli lemmon töiksi, toinen taikavalkeiksi, kolmas partaansa puhisi, neljäs ei mitänä tiennyt.
Pitkä, pitkä on Pohjan yö, kolkko on talvi Suomen. Kauvan kattanut maata on hallan ja hämärän vyö, kauvan on kuura peittänyt maan, kauvan on huura huokunut mielihin hallaa vaan Paistaos armahin aurinko, hellitä hempeä pouta, jotta lähtisi sydänten jää ja sulais rintojen routa. Suo jo lämpesi, sula on maa.
Ja päivän laulamme sydämmihin Ja toivon lämpimän säteen, Ja miehuutta laulamme mielihin Ja lohtua kärsivän käteen, Me riemua laulamme köyhän majaan, Me täydeks laulamme rinnan vajaan, Ja kodittomankin povesta jään Me laulamme lämpiämään,
On kuva kuuluisa kolmaskin, piirtyvä kansan mielihin: maaherra, valvoja järjestyksen, puolella vääryyden, villityksen, lain ylin turvaaja turvanansa! Hälläkö myös vala vannomansa? Ei! Hän on vannonut Hallitsijalle olla kunnia armeijalle, oikeuden suojaksi miekkansa käyttää. Näinkö hän tuon pyhän tehtävän täyttää?