Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Niin hänkin unohti viattoman herttaiset onnensa päivät Halkipohjan kunnahilla haaveksivan Marin kanssa, unohti ne, ja jos muistikin niitä, niin muisti ylenkatseella. Toisesta pitäjäästä nai hän ja upporikkaan sai hän; ja komea oli elämä Koivulassa, siell' oli Jumalan vilja ja tanssi sydänten riemuna. Pian se Marin pikku Joel kuoli; Herra sen korjasi pois huonon äidin hoidosta, ajatteli Mari.
Puisto puhkee riemuna, torven ääni tulvii kuin auringon kultana heläjäviin lehvistöihin, linnut virkoavat livertämään ja kukkaset kirpoovat auki. Lennättävänä lähenee kaikuva kapse. Temppelissä on hiljaista: kuulee jokaisen syvempää puhkeavan huokauksenkin, kun se kamppailee hunnutetusta rinnasta. Humaus temppelissä. Ovet ovat lentäneet auki.
Ja ei sorra mua suru hautahain: sala-onneen liikaan ma kuolen vain. Pannahinen. Kuin hylkiö, öinen varas käyt iloon empien, salaa, vaikk' on suviaikasi paras ja aurinko kirkkainna palaa. Yli päilyvän lahden pinnan soi onnea karjain kellot ja siintävät riemuna rinnan kylän kaukaisen tanhuat, pellot.
Se tulee niinkuin kuiskaus, joka sähkönä värähtää jäsenestä jäseneen. Se on kohta niinkuin huikaisevan kirkas sävel, joka polttavana riemuna imeytyy vereen. Sydämen ovelle tullessaan se kumahtaa kuin portinkolkutin. Kynnyksen yli se astuu kaikuvin askelin.
Onnen päivinä näin, kun luontohon liittyvi luonto norjana kuin vesa kiertyen toisensa ympäri kasvaa, kasvoimme yhtenä niin, oli tahtokin yks molemmissa. Tahto ol' yks, kun tieteitten esikartano kerran templihin vaihdettiin ja kun valkeuden pyhist' aarteist' etsittiin muru auvoks itsellemme ja muille. Yhtenä kuljimme kilvan näin; mikä riemuna toisen, toisen riemuna myös oli tuntea, oppia, tietää.
'Paljon on taattoakin väkevämpi', se olkohon maine, kons' asut hurmeiset vihamiesten kaattujen kantain saaliinaan sotatielt' emon riemuna sankari saapuu." Lausuen noin pojan laski jo huostaan puolison armaan; lapsen parmaalleen tämä painoi tuoksuavalle, kyynelet silmissään hymyellen. Säälihin heltyin, poskia sormillaan silitellen haasteli Hektor: "Armas vaimoni, noin ei saa mure mieltäsi murtaa!
Huus yli kaiken kaupungin polo, itkevä impi: "Tullos, kansa jo kaikk', urot, naiset, Hektorin näätte, riemuna teille jok' ain' eloss' ennen sankaritöiltään saapui. Hänp' ilo näät oli kaupungin sekä kansan." Virkki, ja kaikk' ulos karkasivat, mit' ol' Ilionissa miestä ja naistakin. Sill' ylen hillitön heill' oli murhe. Ulkona kohtasivat liki porttia Hektorin tuojan.
Mutta soitto ei riemuna soi, vaan katumusvirtenä syysillan hetkellä huokaa; synkeenä näät kodon hallasen lehdon ja pilvessä taivaan kannen. Mutta pilvien peitto jo aukenee ja tuomiotorvi kaikuu. FOKAS. Kuinka tiedät tämän? KONRAD. Minä olen tietäjä. FOKAS. Se olet sinä, minä tunnustan sen nyt ja uskon mitä sanot, uskon järkähtämättä. Sano siis mitä merkitsee tämä uneni.
Graalin liljaväristyksiseen temppeliin hän huokaisi itsensä kauneuteen kuolevan liikutuksen aaltona. Ritarit kohtaa vaeltava Parsifal, punaliehuvat ritarit, leimauskäsi ritarit, jotka kulkevat maailmaa, sytyttääkseen voiton sykähtelytähdeksi sydämensä, ne voitto-säihkyvät ritarit voittaa soittava-sydän Parsifal kuin riemuna tuleva torvensoitto metsän hiljaiset kaiut.
Päätämmekö olla jalon äitimme tottelemattomia lapsia ja palkita rakkauttansa kiittämättömyydellä? Vai tahdommeko olla hyviä, kuuliaisia lapsia, hänen sydämmensä riemuna ja onnensa lisääjinä? Ei, ei, hyvä äiti, oma maamme, isäimme maa, emme milloinkaan tahdo mieltäsi pahoittaa! Tahdomme palkita hellyyttäsi, emmekä uuvu hitauden uneen, kun sanot meille: "auttakaa minua!"
Päivän Sana
Muut Etsivät