Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Tuo harvinaisen miellyttävä ja ihastuttava haamu, jonka hän jo aikaisimmasta lapsuudestansa alkain oli tuolle tuntemattomalle äidillensä laatinut, oli nyt tässä hänen uudessa eepoksessansa luotava lihaksi ja vereksi. Mutta samalla kun hän vaipui tähän luontohon, jonka hän tuon äidin oli arvannut omanneen, luontoon, jok' oli hänen omansa kaltainen, lankesi sangen tumma varjo isän kuvalle.
Kyll' on tuolla toisiaki Lintuja liriseviä, Laulun soman laatioita, Ouon äänen antavia, Tuolla siisteissä saleissa, Kamareissa kaunihissa, Hyvin sievissä häkeissä. Mutta ne lihavat linnut Eivät Suomea suloita, Vieras on kieli, vieras mieli, Eikä luonto laulujensa Suomen luontohon sopiva. Siksi ne laulut laulajoiden Eivät kaiku kankahille, Eivät laaksoihin levene.
Mut vuosia vuodet seuraa, Niin Anni on muuttunut: Hän nyt yhä yksin laulaa, Vaan muille on vaiennut. Nyt vuoret ja lahden laine Vaan tyttöä kuuntelee: Hän luontohon vielä luottaa, Mut ihmistä "epäilee. On tyttö kuin rannan sorsa, Jok' ensin on pelvoton: Kun ampujan silmä säihkyy, Niin lintu on rauhaton. UNO CYGNAEUS'EN T
Onnen päivinä näin, kun luontohon liittyvi luonto norjana kuin vesa kiertyen toisensa ympäri kasvaa, kasvoimme yhtenä niin, oli tahtokin yks molemmissa. Tahto ol' yks, kun tieteitten esikartano kerran templihin vaihdettiin ja kun valkeuden pyhist' aarteist' etsittiin muru auvoks itsellemme ja muille. Yhtenä kuljimme kilvan näin; mikä riemuna toisen, toisen riemuna myös oli tuntea, oppia, tietää.
Sen ikkunat olivat päivän-puolella. Seinissä riippui kuvia, enimmiten kauniita maisema-kuva. Näitten joukossa oli mainittavimmat kaksi Fahlcranz'in tekemää, joihin tämä suuri taiteilia oli luonut sen viehättävän tyvenyyden, jonka ihana kesä-ilta luontohon levittää, ja mikä aina mahtavasti ihmis-sydämmiin vaikuttaa.
Ja linnut, jalon juhla-aamun kaunistain, Jo tänne rientää matkoiltaan ja laulaa Nyt kunniata Korkeimman, nyt toivottain Myös menestystä maallemme ja rauhaa. Kuin luontohon, niin sydämihin ihmisten Myös kevään lemmen taivas vuodatteli, Ja enkel'seuran suojelijaks lintujen Maan lapsist' ihanaisen valitseli.
Sä maailma oot mullen. Ja ilo tuolla alkoi nyt, Näät lempeeks kyyhky luultiin, Mut kohta kun hän ohjat sai, Jo toista kieltä kuultiin; Tyranni näät hän tunnoton Ol' Afroditeen luontohon. Sä kyyhkyn tuon oot kaltainen, Mun kävi lailla noiden: Sun silmäs lempeet, armahat Mua käskee kammitsoiden.
Mä uinun nuorella nurmella, Ja eessäni Kianta kirkasna hohtaa, Ja laulu rastasten, peippojen Mun korvaini kalvoa hurmaten kohtaa. Ja laulua, tuoksua täys' on maa, Oi, Suomeni suvea hurmaavaa! Mä uinun nuorella nurmella Ja hengitän tuoksua, hengitän syvään, Ja katselen luontohon lumoovaan, Kuin äitihin hellään, lempeään, hyvään. Ja mieleeni tuo tuhat aatosta saa, Oi, Suomeni suvea hurmaavaa!
Jo kajahti kangashiekka, jo pemahti peltomaa, kumu kuuluvi nurmen alta, aho liikkuvi, aaltoaa sielt' astuvi Mannun joukot, peri-isännät ilmautuu, esivainajat vainioiden ja Kammojen kansa muu. Yli aaltojen, alhojen, vuorten näin Väinämön soitto soi, se kuorehen sielua loihti, se luontohon laulua loi.
Kiintyy Ilmariin; asettuvat vieretysten korkealle kivelle perällä, jonne Louhikin siirtyy, Ilvo keskelle. Suuret on keväimen ihmetyöt: Valkeoiksi muutti mustat yöt. Maan sulatti jääsydämen, Luontohon sytytti lemmen, Meille kihlajuhlan sääsi: Nuoret nuorten luokse pääsi. Linnastansa läksi aurinko: Maa on nyt sen kukkamorsio. Seppo työpajasta lähti, Loistelee kuin päivän koitto.
Päivän Sana
Muut Etsivät