Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Sanoisit minulle, onnellinen, sattuiko sinulle jossakin, joskus tuokio onnen täydellisen. Niin ei koskaan sattunut minulle. Nytkin tosin ruusujen alla juhanuksena vieraakseni minä onnea kosin. Onkin onnea kyllä, onnen kultia taskullinen. Sentään puuttuu yks onnen muru, pienen pieni, mut varsin tärkeä, sillä sen puutteessa kaikki puuttuu ja onnesta voi tulla suru.
Kävelin ja itkin Manan maata pitkin. Miss' on äidin mielitietty? Kukan valjun kitkin. Mitä etsit, vanha vaimo? Etsin emon lasta. Minne kulki kullan kehrä? Läksi maailmasta. Tappoi tauti naurusuisen? Tappoi suuri suru. Kitui? Kuihtui? Kesä-yössä kuoli kullan muru. Vaalinut et varmaan häntä, lemmen liekutellut? Liiemmin ei äiti toinen lasta laulatellut.
Ero raskas isänmaasta, kova loppu, kovan tien! Länsipohjan rantaan saakka saapui meitä parvi pien'. Uskollisin verin vielä Ruotsin multaa ruskotin, torilla nyt laulan, jott' ois leivän muru mullakin. Herra maata varjelkohon! Vähät muusta huoltavaa; sotamiehen henki, onni, käsi, jalka mennä saa.
Sokaiskaa silmät, syöskää minut vaivaan, niin laulan valkeudesta vapaan taivaan. Minulle hankkikaa ees lainaks muru, tuimimmat tuskat, lannistava suru, niin riemulaulu huulillani soisi. Mut parhainta, jos hankkia ken voisi minulle naisen, jota jumaloisi mun henkein. Rukoillut oon sitä aina, mut yhä viipyy taivaan kallein laina. NEITI SK
Mut kuvat kulkee liekeiss' sinisissä, monet armaat tuulentuvat, jotka särkyy sydämissä; toinen vanha, toinen nuori, nuorellai jo sydänsuru, kummallai sen päällä kuori, kuoren alla auvon muru.
Ruoste kirkonkellon, Tuhka kyisen pellon, Lähdevettä lemmon Kanna kiehumaan. Ydinpihka puusta, Vaahto karjun suusta, Hammas hiiden suusta Tunge kattilaan. Ihmisverta nuorta, Muru ikivuorta, Lemmon leivän kuorta Työnnä hautumaan. Kiehuvi, Kuohuvi, Kypsyy. Jäähtynyt, Pentynyt, Haavaan. Kirvelee, Paranee, Terves!
Tule yö, tule yö, kuin tuskien jälkehen suru, jumal-aattehen lahjoista kallein! Miten rakastivatkaan jumalat heimoa hetken tään ijäisyys-itkunsa sallein ihmisen matkaan! Tule suuri ja lempeä suru, sa, jolle on kallista kaikki, elon haurahin, hukkuvin muru, sa kohtalon korkeus, syvyys, yön impi, otsalla rauha ja ääretön hyvyys. Tule yö, tule yö! Et lyödyn mieltä sa lyö.
Niin kun muru meni henkeen, sanoi Jahvi selvittyänsä. Mitä sitä syöpi niin ahneen tavalla. Vaan tulee tuolla nälkäkin, kun ei pysytä kotona ei yhtäkään pyhäpäivää vakavasti. Enemmänhän me on kotona oltu kuin kylässä, puolusti Jahvi. Elä turpata vastaan joka asiassa, sanoi vihaisesti Hemmo.
Hänen ainoa intohimonsa, joka oli yhtä julma kuin kasveja tuhoava, näkymätön mato, oli kaiken jyrsinyt ja nakertanut muru muruselta. Asia ei häntä liikuttanut ennen kuin Méraut uhkasi kertoa sen kuningattarelle. Vasta silloin pudotti hän suurennuslasinsa ja alkoi matalalla äänellä ja ripitettävän uskovaisen huokauksilla tunnustaa kaikellaista.
Onnen päivinä näin, kun luontohon liittyvi luonto norjana kuin vesa kiertyen toisensa ympäri kasvaa, kasvoimme yhtenä niin, oli tahtokin yks molemmissa. Tahto ol' yks, kun tieteitten esikartano kerran templihin vaihdettiin ja kun valkeuden pyhist' aarteist' etsittiin muru auvoks itsellemme ja muille. Yhtenä kuljimme kilvan näin; mikä riemuna toisen, toisen riemuna myös oli tuntea, oppia, tietää.
Päivän Sana
Muut Etsivät