United States or Jersey ? Vote for the TOP Country of the Week !


Asia olikin kapteenista ollut päivän selvä ja luonnollinen niinkauan kuin hän oli kuten Hinkki opettajiston avonainen vihollinen. Mutta nyt olivat asiat muuttuneet ja hän joutui ilman Hinkkiä kuin yksin tuntemattomalle ulapalle. Se seikka, että hän nyt aina osasi läksynsä ja ymmärsi kaikki opettajain kysymykset teki opettajat väkisinkin hänen ystävikseen.

Hän selitti, kuinka hän oli tavannut pahantekijän teatterissa nukkumassa kuinka hän muun seurueen mukana oli ilvehtinyt hänen kanssaan kuinka tämä törkeällä tavalla oli vastannut hänen pilantekoonsa kuinka hänen vihollisensa ja kadehtijansa sitten olivat pilkanneet häntä hänen uuden kömpelön rakastajansa tähden kuinka hän oli epäillyt antanut vakoilla, mikä mies tämä oli, ja lopuksi saanut käsiinsä kirjeen, joka oli kirjoitettu eräälle tuntemattomalle lähellä Upsalaa asuvalle naiselle, joka luultavasti oli osallisena salaliitossa kuinka pahantekijä siinä oli peitetyin sanoin kertonut tapahtumasta Ulriksdalin puistossa, jonne hän oli puikahtanut kasvia keräämään ja tutkimaan, kuinka hän oli tuonut kirjeen kreivi Tessinille, joka oli käskenyt päästää hänet linnaan; kuinka joku salainen rikostoveri oli pitänyt häntä kätkössä kokonaisen päivän ja sitten yön tullen toimittanut hänet Drottningholmaan kuinka hän oli ollut täällä ja kuinka Morelli oli tuntenut hänet kiinalaiseen valepukuun puettuna heidän majesteettejansa vastaan otettaessa kuinka hän väentungoksessa oli etsinyt tilaisuutta pahan aikeensa toimeenpanemiseen, ja kuinka hän vielä puoli tuntia sitten oli ollut katselijain joukossa linnan ulkopuolella.

Kun sitten 1865 ensimmäinen osa teosta valmistui painosta saavutti se tiedemiestenkin puolesta melkoisen tunnustuksen. "Ils ont obligés de le trouver un peu trop savante pour eux" kirjoittaa siitä Mérimée "tuntemattomalle" liittäen teoksesta omana arvelunaan: "I1 me semble qu'il y a des très belles pages. Je suis surpris de l'érudition, plus grande et plus solide que je ne m'y serais attendu" ja Panizzille: "Le grand défaut du livre,

Sukkelin satu lienee kyllä se, kuin Hämäläiset pelkäsivät yhden joukostansa ruislaihoon hukkuneen. Ole hyvä ja kirjoita tännekkin kuinka asiat teilläkin kulkevat, sitä anoo veljesi Europaeus. Tuntemattomalle. Heders Broder!

Veli, sanoi hän tuntemattomalle, rukouksen hetki on läsnä, ja jos meillä ei ole vettä millä pesemme itsemme, niin suvaitsee profeeta, niinkuin tiedät, että otetaan erämaan tomua sen sijaan.

Ruhtinatar keksi sen ja helleydellä Lausui tuntemattomalle: "Sanokaa te, vieras, jot' en ennen nähnyt, Kenties jotain tahtonette? Jos on puute kasvonne noin valaissunna, Armias on keisarinna."

Hyvin vähän hän kertoi itsestään, mutta oli kuin hän olisi aavistanut, miten raskasta Toinilla oli. Sentähden hän tahtoi kättä ojentaa, saadakseen sanoa: älä väsy. Samana päivänä, jolloin Toini oli kirjeeseen vastannut, istui hän iltapäivällä huoneessaan, järjestellen laatikoitaan. Hänen käteensä sattui silloin »Kirjeitä tuntemattomalle ystävälleni». Hän rupesi lukemaan. Miksi niin?

Mérimée puolestaan ei noita huvituksia myöskään enää kaivannut, sillä hän alkoi jo tuntuvasti vanhentua ja terveydeltäänkin heikontua. Mutta jotakin tahtoi hän sentään tehdä haihduttaakseen hyvän ystävättärensä keisarinnan huolia. Toisen keisarikauden hovi ei koskaan ollut mikään kirjallinen ja taiteellinen yhtymispaikka sanan oikeassa merkityksessä eikä Napoleonin onnistunut parhaimmallakaan tahdolla kohottaa runouden tilaa samalle kannalle, millä se vuossadan alkupuoliskolla oli ollut. Mutta sekin vähäinen kirjailija- ja taiteilijapiiri, jonka keisarinna suurella vaivalla oli saanut kootuksi valtaistuimensa kaunistukseksi, harveni harvenemistaan, niin että Mériméellä loppuvuosina todellakin oli syytä valittaa, ettei hovielämä enää ollut "assez littéraire" ja että sieltä vähitellen katosi "toute espèce de goût pour les amusements intellectuels". En tiedä teenkö väärin otaksuessani tämänkin vaikuttaneen siihen, että Mérimée vanhoilla päivillään vielä ryhtyi kyhäilemään novelleja. Rva Seniorille. joka eräässä kirjeessään oli kehoittanut häntä kirjoittamaan kertomuksia, vastasi hän v. 1855, että hän luulee kirjoittaneensa jo liiaksikin ja eräässä toisessa kirjeessään arvelee hän, että nyt on jo toinen aika eikä hän tälle ajalle osaa kirjoittaa. "Tuntemattomalle" hän kuitenkin elokuussa v. 1860 ilmaisee, että "j'ai quelquefois envie de faire un roman avant de mourir, mais tantôt le courage me manque, tantôt, quand je suis en bonne disposition, on me donne des bêtises administratives

Me olemme ostaneet suuren metson salametsästäjältä. Mikon sydän hytkähti, kun hän kuuli tänä päivänä pääsevänsä metsopäivällisille. Hän ei osannut sanoa muuta kuin: Kuinka te voitte minulle, tuntemattomalle miehelle, olla näin hyvä?

"Tuota kuvaa, jota kilpailiasi, voittajasi isä on maalannut? Oi, poikani, luulin sinua korkearientoiseksi, kunnianhimoiseksi, ja näen nyt, että olet siihen määrään siivo ja heikko, ettet edes tunne kateutta voittajaasi kohtaan ja olet antanut voiton alhaissukuiselle, tuntemattomalle rahvaanmiehelle!