United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ihmiset kuiskaavat hänen nimensä: kaikkihan tuntevat hänet, sillä kolme kuukautta on jo »koko Parisi» puhunut hänen lemmensuhteistansa ja loistostansa. Hänen huoneustonsa Messinan avenuen varrella muistuttaa loistavan kalustuksensa vuoksi keisarikauden maineaikoja. Mutta valloittajan nimeä eivät sanomalehdet ole julkaisseet.
Tietääkseni pitikin hän päätöksensä. Luulen mielestäni nyt täyttäneeni sen, minkä tässä luvussa tehtäväkseni otin, nimittäin osottaa, ettei Mérimée toisen keisarikauden loistoaikana hovielämän pyörteessä liikkuessaan suinkaan siihen vajonnut ja sen vuoksi kirjallisia tai yhteiskunnallisia toimiansa unhottanut.
Olen nyt tehnyt selkoa Mériméen toiminnasta toisen keisarikauden loistoaikana kirjallisella alalla ja lukuisain toimikuntain palveluksessa. Kuvaamatta on minulla vielä hänen esiytymisensä senaattorina ja akatemian jäsenenä.
Vakaumuksensa julki lausuminen tuotti hänelle helpoituksen, kun hän ei keksinyt muuta keinoa päästä niistä. Sen vuoksi puhui hän ylioppilaskokouksissa, neuvotteluissa, kahviloissa, olletikin »latinalaisen» korttelin kahviloissa, jotka melkein yksinänsä tekivät vastarintaa toisen keisarikauden kutistuneessa Pariisissa, missä kirjat ja sanomalehdet tähän aikaan olivat kuonokopalla varustettuja.
Sillä kuten luulen tutkimuksestani selville käyvän, Mérimée oli todellakin sekä arvostelu-älyltään ja historialliselta käsitykseltään sellainen henkilö, että hänen lausunnoilleen ja tuomioilleen on arvo annettava, hän kun oli puolueeton päältäkatsoja ja sitä paitse tilaisuudessa seuraamaan esim. toisen keisarikauden vaiheita lähempää kuin kukaan muu.
Sitä paitsi antausi Señora tekemisiin vanhan, kielevän ämmän kanssa, joka kantoi mitalia rinnallansa kuin mikäkin vanha sotilas ja lateli heille pitkiä juttuja opastellessansa heitä ympäristössä, samoja ijänikuisia juttuja, joita hän samoin sanoin oli kertonut niin monta kertaa, että hän vihdoin itsekin uskoi olleensa mukana niin hyvin täällä ennen muinoin sijainneen luostarin aikoina kuin niissä upeissa juhlissa, joita hänen kertomuksensa mukaan oli vietetty täällä kolmesataa vuotta myöhemmin s.o. ensimäisen keisarikauden päivinä.
Tällaista loistoa ylläpitämään tarvittiin juuri keisarikauden liike-aika; mutta se ei, sen pahempi, ijäinen ollut, vaan loisti ja hävisi. Sota, piiritys ja ulkolaisten poistuminen aikaansai mahdottomia vaurioita molemmille kauppiaille. Olletikin kärsi Tom Lewis siitä; saksalainen sotaväki hävitti hänen maakartanonsa, jota vastoin Spricht säästyi kaikilta onnettomuuksilta.
Tahdon vielä, ennen kuin käyn tekemään selkoa Mériméen viimeisistä vuosista, jotka samalla ovat toisen keisarikauden loppuaikoja, näyttää kuinka ahkerasti hänen kykyänsä ja taitoansa käytettiin muilla käytännöllisillä aloilla ja minkälainen hän virkatoimissaan senaatissa sekä akatemiassa oli.