Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Jo päivänä kolmantena päätyi Väinölän ahoille, Kalevalan kankahille. Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, oli teittensä ajaja, matkojensa mittelijä noilla Väinölän ahoilla, Kalevalan kankahilla. Tuli nuori Joukahainen, ajoi tiellä vastatusten: tarttui aisa aisan päähän, rahe rahkehen takistui, länget puuttui länkilöihin, vemmel vempelen nenähän.
Kansa kaikella tavalla Teki työtä tervan päälle, Kankahille kaivelivat, Teki tervalle pesiä, Joista vielä vissit merkit Näinä aikoina näkyypi, Jalot jäännökset jälillä, Kankahilla mustat kaivot. Ei ollut joka opetti, Antoi autuuen valoa, Vanhat vaivutti pimeys, Lapset lankesit pahemmin, Eksyit tieltä oikealta, Viettivät mitättömiä.
Jospa voisi siirtyä ajassa takaisin ja päästä vaeltamaan entisille »Kalevalan kankahille» kaikkea tuota kuulemaan ja näkemään!
Hyppäsi hyvän selälle, Hyvän laukin lautasille, Ajoi päivän, ajoi toisen, Kohta kolmannen ajavi; Niin päivänä kolmantena, Pääsi neitojen kisahan, Kassapäien karkelohon, Noille Väinölän ahoille, Kalevalan kankahille. Ken ihanin impyistä, Kassapäistä kaunokaisin, Sen hän koppoi koprihinsa; Itse tuon sanoiksi virkki: "Elkäte sinä ikänä, Ilmottako immet milma!
Onko viety vierahalle, kytketty kylän pihoille, mieron porttojen povehen, katehien kainalohon, vai on puihin puuttununna, metsihin menehtynynnä, levennynnä lehtomaille, kaonnunna kankahille? "Ei maito manalle joua, lehmän vilja vierahalle, mieron porttojen povehen, katehien kainalohon eikä puihin puuttumahan, metsihin menehtymähän, lehtoihin levenemähän, kaatumahan kankahalle.
Lienet kalman kammioista, Manalaisien majoilta, Noilta vatturaunioilta, Pyhän pellon penkereltä; Toki koitellos kotia, Noille kalman kankahille, Multihin muhajavihin, Maihin liikuteltavihin, Johon on kansa kaatununna, Väki vahva vaipununna, Sukukunnat suupununna, Perikunnat peittynynnä!
Sen teenkin sydämestäni, kun olen monen vaaran kautta jälleen päässyt isänmaan kankahille ja armaani luo. Maa on sinun, niinkuin minunkin synnyin- ja isänmaa, mutta minun tyttäreni, minun ainoa Mari lapseni ei ole sinun armaasi, sanoi vaari, polkien jalkaa isäni edessä. Isäni tapaili vyöllänsä riippuvaa meripuukon tuppea oikealla kädellänsä ja sanoi: Koetetaan sitten!
Oli vielä murhe ja onnen muistokin menevä häneltä, eikä jääpä jäljelle hänestä muuta kuin ontto kuori, kuin kuivanut karahka ... kuin kummitteleva puu yölliselle palolle, kuin itsestään liikkuva kuvajainen kalman kankahille...
Päivän Sana
Muut Etsivät