United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun kevät kaunis tuli, Soi Luoja lämpösen, Maan silmästä jo suli Jääkyynel huurtehen, Taas päivän paistehessa Jo linnut lauloivat, Ja lapset lehtosessa Iloisna juoksivat. Kun kesä saapui sitten, Ja niitty vihannoi, Maa kaunis kukkasitten Puvussa purppuroi, Me saariin soutelimme, Juoksimme metsihin, Ja marjaan kiiruhdimme; Kyll' lysti olikin.
Hän lämpöä metsistä maahamme tuo, Hän kosteutta kentille runsaasti suo Ja kummukot ruoholla peittää. Nyt kentältä tältä me poistumme pois, Pois kauemmas metsihin maamme, Jos paha tai hyvä tääll' elämä ois, Sen vihdoin kuulla me saamme. Mut voima jos täällä ja valokin lie, Mi Jumalan totuuden perille vie, Niin seisovi Suomen maamme! Kuvastinkuvia. Huone. On ilta ja kaksi kynttilää palaa pöydällä.
Minussa heräsi vastustamaton elämisen halu, joka veti minut väkisinkin metsihin, joissa tuomet kukoistivat ja lämpöiset kevättuuloset hurmaavalla tavalla lehdistöä huojuttelivat. "Yhä kolkommaksi kävi monasteri, eikä vanhan pääpapin kuoltua mikään enää minua siihen kiinnittänyt. Mieleni kävi yhä enemmän vastahakoiseksi monakko elämään.
On Reinin rannoilta Tonavaan nimes kerran pelkoa tuonut, ja tanner Puolan ja Bööminmaan on hurmehestasi juonut, ja syvälle Balkanin metsihin sinun kunnias jäljet johtaa ja päivät Narvan ja Lützenin ne kruunusi kivinä hohtaa. Sua, Suomen Leijona, tervehdin! Taas voimasi valveutuvat, ja sadoin ja sadointuhansin rivit takanas taajentuvat.
Hän kiitti häntä sydämellisesti, tarjosi hänelle lahjoja ja käski hänen, uskollisten seuralaistensa kanssa, jäädä asumaan herra Vanderstratenin kartanoon, jossa pidettäisiin huoli heidän toimeentulostaan; sillä jos hän palaisi metsihin, täytyisi hänen pelätä kansalaistensa kostoa. Mutta Banu vastasi korskealla naurulla: "Banu ei pelkää heitä; he pelkäävät Banua. Banu on heitä rankaiseva kapinasta.
Mie olen mahtaja maan, terä sirppin' on tenhosa vallan: Kun minä niittelen, niin jäljet se jättävi työ. Yhtenä yönäkin pyyhkäsen pois tuhansilta mä viljat, Kukkaset pois kumoan, metsihin merkkini lyön. Yhtenä yönäkin, niikseen jos on, panen turhiksi toivot, Vuosien työt tuhoan, voittaja-askelin käyn. Mie olen mahtaja maan, mua peljätä täytyvi, täytyy, Pelkoa vaadin mä vain, sääliä tunne mä en.