United States or Liberia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lehtien välissä on vielä vanhat merkkini siitä ajasta, jolloin olin näkevä ja saatoin itse lukea. Helka aukasi hartaasti Uudentestamentin kannet ja luki puoli-ääneen lukujen päällekirjoituksia. Markuksen evankeliumin kymmenennessä luvussa puhutaan niin kauniisti siitä, miten Jeesus paransi sokean sanoi vanha Leena, joka melkein osasi raamattunsa ulkoa.
Pyssy ei oikein hyvin tahdo sopia yhteen maahisten ja keijukaisten kanssa. Pelkäsin jo, että susi oli saanut vihiä läsnäolostani, kun se ei koko yön aikana ulvonut ainoatakaan kertaa. Mutta vähää ennen auringonnousua kuulin pari kertaa lyhyen sudenulvonnan. Ulvonta kuului hyvin selvästi, ja asetin heti merkkini. Tiesin siis nyt jotenkin hyvin, mistä minun oli aloitettava etsintä.
Jaampa souti rivakasti niiden jälkeen ja pääsi niitä aivan lähelle. "Ne ovat minun porojani!" huudahti Laila. "Mistä sen tiedät?" kysyi Inkeri. "Sen näen korvista, niissä on minun merkkini, näetkös." Eräänä päivänä he ottivat mukaansa verkkoja, padan ja erityisiä muita kapineita ja läksivät Jaampan ehdotuksesta kalanpyyntiin virralle, joka juoksee Ravdosjärveen.
'Ruumis vanhenee', sanotaan, kun minä vuosi vuodelta painan merkkini siihen; vaan henki, tuo katoamaton, on yhtä vapaa minun vallastani, kuin minäkin oikeastaan olen ijäti nuori, sillä olenhan minä joka aamu uusi." Niin haasteli Aika ja katseli surumielin lepääviä ihmisiä, joista useimmat uneksuivat ihaninta untansa.
"En surre ma vaimoa, lapsiakaan, Miel' etsi nyt korkeammanki; He käyköhöt mieroa astelemaan Mut keisari, keisari vanki! "Suo mulle sa palvelus viimeinen: Jos kaikki nyt päättyvi vaiva, Vie Ranskahan ruumis raukeinen, Kotimaahan hautani kaiva. "Ja arkkuun laske sa rinnallein Tää merkkini urhontyölle; Pane myöskin pyssyni vierellein, Ja miekkani solmia vyölle.
Heillä ei pidä olla enempää aikaa riidellä minun kanssani kuin juuri sillä silmänräpäyksellä, jolloin annan merkkini Simo ukolle ja jolloin hän siihen vastaa. Milläpä ihmeellä vaan se vanha mies saanee tyttärensä ikkunan luokse? Suuresti pelkään, että jos Katri hänen tarkoituksensa arvaisi, ukon tulisi vallan vaikeaksi saada se aikaan."
Veri kuohui ja silmissä paloi tumma lieska. »Entä sitte ?» huusi hän uhmaavalla äänellä ja jalkaansa lattiaan polkaisten. »Itse minä merkkini kannan ja kannan pää koholla!» Sanoi, tempasi hattunsa ja syöksyi tuulena ulos. 18. KAKSI IHMIST
"Minä olen pannut merkkini kahteen noista kurjista roistoista, tänä yönä ei suinkaan enään tulla tulta virittämään." "Antaa mennä! huusi Cap ja tyhjensi tynnyrin semmoisella tarkkuudella, että tuli kerrassaan sammui. Tämä teki taistelusta lopun, ja jälellä oleva osa yötä kului tyynesti. Opas ja Cap vahtivat vuoronperään, vaan ei kummankaan voinut sanoa sinä yönä nukkuneen.
Mutta veli Starck sanoi: "Jo kyllin tästä! Kukin on saava osansa; olkaa huoleti. Te yhdytte meihin niinpian kuin kuulette minun merkkini, merikotkan kiljunnan. Rientäkää. Kaikki rippuu vikkelyydestä. Menkää!" Sitten, vaihdettuaan pari sanaa nuoren Berniläisen päällikön kanssa, hän alkoi muiden etupäässä kiivetä mäkeä ylös.
Iisakki-isäntä tarkasteli vanhoja merkkejään joka päivä rannassa käyden ja kuulostellen, millä äänellä koski kulloinkin ulvoi. Tiesikö kylmiä pohjatuulia vai lauhoja eteläisiä? Hän kuuli sen kosken pauhusta. Eräänä iltana, kun hän oli käynyt koskella asti, virkkoi hän sieltä palatessaan: "Jos entiset merkkini eivät petä, pitäisi jäiden huomenna liikkua suvannolla."