United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Haavipoika on nähdessään minun taas istuutuvan, ottanut taskustaan lehden ja istuutunut hänkin. Sill'aikaa kun minä ongin, hän seuraa maailman menoa. Minulla on täällä koskella tärkeämpääkin tehtävää. Hoitakoon maailma menonsa, minulla on työtä tosissakin. Eipä siltä, ettei tässä joutaisi tuumimaan mitä tahansa. Niillä on nyt siellä ne kuningastouhunsa.
Luonnostakin minä ongella istuessani nautin enemmän yksin kuin kaksin. On sanomattoman suloista istua metsälammen kaislikkorinnassa näkemättä ketään ja kuulematta mitään, samoin meren ulkokarilla loitolla väyliltä ja laivoista, jotka kulkevat jossakin kaukana, tai koskella, jossa ainoana seurana on vain veden ainainen vilinä. Niille yksinäisyysjuhlille ei vedä vertoja mikään.
»Eihän tuossa nyt kovin ohrasesti voine käydä toisen jälestä laskeissa», ajatteli hän ja taas pyöräytteli ja väänteli melaa, että olihan se ainakin kelvollisesti. Oli se. Lähdettiin. Virta nieli ahnaasti venettä koskeen ja Jussi asettausi hyvin tanakaksi. Oltiin nyt jo koskella ja jäpäkästi ponnisteli Jussi melassa. »Siinä se nyt oli Petäinen», tuumi Jussi kosken alla ja katseli taakseen.
Ja jos hänt' tanssiin viedä koin, Ja tärkeät nyt syyt ois noin, Hän nauraa: "toiste tulla voin!" Ja rientää pois ja ilkkuu. Ma Jyllin koskella neidon näin, Miss' aallot kuohuu ja pauhaa. Ja harva se häneen katsoi päin Ja säilytti rintansa rauhaa. Hän on kuin kallioruusu siin, Jot' tuskin toivosi tapaa; Hän tuottaa tuskia sydämiin, Mut itse, vieno, on vapaa.
Mutta kun joskus riisuin housuni ja kahlasin koskeen, häpesi toveri tuommoista ja hiipi huomaamatta pois. Joskus tapasin hänet yksin koskella vaanimassa vedenrajassa, vaikken tavannutkaan teosta. Mutta siitä näppäryydestä päättäen, millä hän ... vaan älkäämme nostako esirippua, ennenkuin kaikki on valmiina näyttämöllä.
Samana päivänä ja samalla tunnilla kuin minä sain nämä loheni Keski-Suomessa, oli toinen kalastaja Kalkkisten koskessa Heinolan lähellä Etelä-Suomessa saanut melkein samanlaisen saaliin samantapaisella keinotekoisella perholla samojen luonnonperhojen parveillessa koskella. T
ANNI. Se pitää viedä tupaan. Vie sinä, minä odotan sinua täällä. Mutta kanna varovasti, ettei kerma loisku! Yks kaks kolme neljä ja viis. Missä on mun kultani siis? Ei se oo siellä, ei se oo täällä, vaan se on koskella pölkkyjen päällä. HUOTARI. Nyt minä tulen ja sinut syön! ANNI. Kermahinkki! HUOTARI. Kaikista pitääkin olla vastus! ANNI Turkan tullessa vetäytyy perälle. Minä olen sinua hakenut.
Toverini sitävastoin, joka oli ensikertalainen tällä koskella eikä juuri onkinut perhosella, ja mielellään soudatti itseään, missä se oli mahdollista, eikä vielä tällä retkellämme ollut onnistunut saamaan suurempaa, näytti heti joutuvan sen huumauksen valtaan, jonka kalamiehessä aina helposti synnyttää toisen järkähtämätön usko.
Semmoinen toveruus velvoittaa, mutta en ollut tähän saakka saanut sitä kuitatuksi muulla kuin suurella kiitoksella. Oli taas vietetty koskella mukavia leppoisia päiviä, onkien toinen toisella puolella kosken, kun oli siihen soveltuva, kaunis ilma, nukkuen, kun nukutti, hätäilemättä, kiirehtimättä. Hänen oli lähdettävä ennen kuin minun ja hän pani jo kampeitaan kokoon.
Mitä isä sanoisi? Isä oli viikko sitten sanonut, että hän Koskenalustan Antista toivoi kelpo perämiestä. "Se Koskenalustan Antti-poika on mielestäni rohkea ja tarkkasilmäinen", kuuli Hanna isän sanovan. "Hänestä minä uskon perämiehen tulevan." "Koskenalustan Antistako?" ihmetteli Heikki. "Niin", vakuutti Iisakki. "Minä olen nähnyt, että hän on hyvin hoksaava koskella."