Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Kansa kaikella tavalla Teki työtä tervan päälle, Kankahille kaivelivat, Teki tervalle pesiä, Joista vielä vissit merkit Näinä aikoina näkyypi, Jalot jäännökset jälillä, Kankahilla mustat kaivot. Ei ollut joka opetti, Antoi autuuen valoa, Vanhat vaivutti pimeys, Lapset lankesit pahemmin, Eksyit tieltä oikealta, Viettivät mitättömiä.
Värsyt tämmöiset kuin: "Ja se ilta oli lammin, ihana Ja linnut ne lauloivat, Keto allansa kaunis ja vihanta, Kukat keolla kasvoivat;" tahi: "Kukat ovat kaunihit, kaunis kevät aamu, Kauniimmat kultani silmät ja haamu;" tai: "Toivoon riemu ja autuuen aika Suruani harvoin lievittää; Rintani on kuin järven jää, Kukapa sen viimenki lämmittää?"
Joutui sitten Suomen kansa Alle haltian hyvimmän; Eerikki iso kuningas, Valtakunnan viisas herra, Joka aivan armostansa Suomen kansasta surua Kantoi kaikella tavalla, Herätteli heikot kaikki, Eksyneet ojensi tielle, Teki rammat terveheksi, Antoi Raamatut avata, Lahjoitti lavean tieon, Laitti paljon pappiakin Pitäjihin pitkin maata, Käski kirkkoja raketa, Heti Herran huonehita, Jossa voimalla jalolla Seurakunnille selitit, Annoit autuuen valoa, Julistit Jumalan töitä.
Meill' on Suomen suuri äiti Turku, tuttava isoilta; Siell' on räntistä räkännyt Valkeutta vanhemmille Suomalaisille suvuille, Aina ratki runsahasti, Kaikite satoja kaksi, Vuotta kahtako vajaalle; Siell' on selvä Suomen kieli Laitettu jo lapsillenkin Aina autuuen opista; Vaan ei pääse päätöksissä, Eikä tule tuomioissa Talonpojan tuttavaksi. Mitäs vielä viimeiseksi Suomen puolesta puhumme?
Kultani kukkuu, kaukana kukkuu, Saimaan rannalla ruikuttaa; Ei ole ruuhta rannalla, Joka minun kultani kannattaa. Ikävä on aika, päivät on pitkät, Surutont' en hetkeä muistakkaan; Voi mikä lienee tullutkaan, Kun jo ei kultani kuulukkaan! Toivon riemu ja autuuen aika Suruani harvoin lievittää; Rintani on kuin järven jää Kukapa sen viimeinki lämmittää?
Ikävä on aikani, päivät, on pitkät, Surutont' en hetkeä muistakaan; Voi mikä lienee tullutkaan, Kun jo ei kultani kuulukaan! Toivon riemu ja autuuen aika Suruani harvoin lievittää; Rintani on kun järven jää Kukapa sen viimenki lämmittää? Kotka se lenteli taivahan alla, Sorsa se souteli aalloilla; Kulta on Saiman rannalla, Lähteä ei tohi tuulelta.
Päivän Sana
Muut Etsivät